Samassa tuli huoneeseen itse Pareš Babu. »No niin, Panu Babu», kysyi hän, »aioitteko sanoa minulle jotakin?»
Sutšarita oli lähtemässä huoneesta, mutta Haran kutsui hänet takaisin ja sanoi: »Ei, Sutšarita, te ette saa lähteä. Keskustelkaamme asiasta Pareš Babun kanssa.»
Sutšarita kääntyi ja pysähtyi paikalleen, ja Haran sanoi: »Kuulkaahan,
Pareš Babu, Sutšarita sanoo vasta nyt, ettei suostukaan avioliittoon.
Mikä oikeus on hänellä pitää pilanansa niin tärkeää asiaa? Haluatteko
tekin ottaa vastataksenne tästä rumasta jutusta?»
Pareš Babu silitti Sutšaritan hiuksia ja virkkoi lempeästi: »Sinun ei tarvitse viipyä täällä, kultaseni, voit poistua.»
Kun Sutšarita kuuli nuo myötätuntoiset ja ymmärtävät sanat, hänen silmiinsä tulvahtivat kyynelet ja hän riensi pois huoneesta.
Pareš Babu jatkoi: »Minä epäröin suostua kihlausta koskevaan ehdotukseenne, koska pelkäsin Sutšaritan antaneen suostumuksensa täysin ymmärtämättä omaa mieltänsä.»
»Eikö johdu mieleenne se ajatus», kysyi Haran, »että hän suostuessaan ymmärsi oman mielensä varsin hyvin, mutta että hänen kieltäytymisensä johtuu oman mielen ymmärtämättömyydestä?»
»Molemmat otaksumat ovat mahdolliset», myönsi Pareš Babu. »Mutta sellaisten epäilysten vallitessa ei avioliittoa tietenkään käy ajatteleminen.»
»Ettekö tahdo neuvoa Sutšaritaa hänen oman etunsa nimessä?»
»Teidän tulee tietää, etten voi antaa Sutšaritalle mitään muuta neuvoa kuin hänen etuihinsa soveltuvia.»