Samassa tuli palvelija ilmoittamaan, että Pareš Babun tyttäret olivat saapuneet vieraiksi. Sen kuullessaan Binoi tunsi sydämensä tykyttävän rajusti, sillä hän piti varmana, että he olivat tulleet valittamaan Anandamojille ja pyytämään, että hän varoittaisi häntä, Binoita, olemaan varovaisempi. Hän nousi äkkiä ja virkkoi: »Niinpä minun täytyy lähteä, äiti.»
Mutta Anandamoji tarttui hänen käteensä ja sanoi: »Älä sentään talosta lähde, Binoi. Odota hieman alakerrassa.»
Alakertaan mennessään Binoi ajatteli: »Se on aivan tarpeetonta heidän taholtansa. Sitä, mikä on tapahtunut, ei käy auttaminen, mutta minä mieluummin kuolisin kuin lähtisin jälleen heidän luoksensa. Kun synnin rangaistus on kerran alkanut tulena palaa, niin sitä ei ole sammutettava, vaikka se synnintekijän hiillyttäisi.»
Hänen ollessaan astumassa siihen alakerran huoneeseen, jossa Gora tavallisesti oleskeli, hän huomasi Mohimin tulevan kotiin toimistostaan, viitta napittamatta, jotta hänen pyöreä ruhonsa voi rehoittaa vapaammin. »Kas, kas, siinähän on Binoi!» huudahti Mohim tarttuen Binoin käteen. »Minä olenkin käennyt sinua nähdäkseni.» Hän vei Binoin huoneeseen ja tarjosi hänelle beteliä taskustaan.
»Tuokaa tupakkaa», huusi hän ja kävi sitten aikailematta siihen asiaan, joka hänellä oli mielessään. »Olihan asia valmiiksi päätetty, eikö totta?» kysyi hän. »Niin ollen —»
Hän oli heti huomannut, ettei Binoi ollut yhtä vastahakoinen kuin ennen. Hän ei tosin osoittanut mitään suurta innostusta, mutta ei näyttänyt myöskään tahtovan asiaa väistää. Kun Mohim halusi määrätä lopullisesti päivän ja hetken, virkkoi Binoi: »Kunhan Gora tulee kotiin, voimme päivän määrätä.»
»Se tapahtuu muutaman päivän kuluttua!» huudahti Mohim tyytyväisenä ja lisäsi sitten: »Mitäpä, jos nautitaan hieman virvokkeita, Binoi? Sinä näytät tänään ihan uupuneelta. Toivottavasti et ole sairaaksi kääntymässä?»
Kun Binoin oli onnistunut vapautua virvokkeiden vaarasta, Mohim lähti sisäsuojiin tyydyttämään omaa huikeata nälkäänsä, ja Binoi alkoi selailla ensimmäistä Goran pöydältä ottamaansa kirjaa. Sitten hän laski kirjan kädestään ja alkoi kävellä edestakaisin, kunnes ilmaantui palvelija, joka sanoi, että häntä kutsuttiin yläkertaan.
»Ketä kutsutaan?» kysyi Binoi.
»Teitä», vastasi palvelija.