»Ei ollenkaan!» huudahti Sutšarita. »Lolita on vastuussa koko hälinästä. Binoi ei aavistanutkaan, että Lolita tulisi laivaan virkkamatta sanaakaan toisille, mutta asia kerrotaan ikäänkuin he olisivat salaa sopineet asiasta ennakolta. Ja Lolita on sellainen tyttö, ettei hän milloinkaan suostu väittämään huhua vastaan tai selittämään, mitä on todella tapahtunut.»
»Mutta jotakin on asiassa tehtävä!» virkkoi Anandamoji. »Binoilla ei ole ollut hetkenkään rauhaa siitä saakka, kun hän on kaikki tuon kuullut — hän ottaa koko asian omaksi syykseen.»
Sutšarita punastui hieman, loi katseensa alas ja kysyi: »Luuletteko siis, että Binoi Babu —»
»Kuulehan, lapseni», keskeytti Anandamoji havaitessaan Sutšaritan kiusallisen epäröinnin. »Minä voin vakuuttaa, että Binoi tekee Lolitan hyväksi, mitä hänen käsketään tehdä. Olen tuntenut hänet lapsuudesta saakka ja olen nähnyt, että jos hän kerran antautuu, hän ei voi asetella minkäänlaisia ehtoja. Siitä syystä olen usein ollut alinomaisen pelon vallassa, koska olen ajatellut hänen sydämensä voivan johtaa hänet sellaiseen paikkaan, josta hän ei enää ole pelastettavissa.»
»Teidän ei tarvitse ollenkaan pelätä, ettei Lolita suostu», sanoi Sutšarita tuntien paaden painon vierähtäneen mielestään. »Minä tunnen hänen sydämensä varsin hyvin. Mutta suostuuko Binoi Babu luopumaan omasta yhteisöstään?»
»Jos se on välttämätöntä, hän epäilemättä tekee niin», vastasi Anandamoji. »Mutta minkätähden puhutte yhteisöstä luopumisesta asiain ollessa tässä vaiheessaan? Onko se ollenkaan tarpeen?»
»Mitä, mitä sanottekaan, äiti?» huudahti Sutšarita. »Tarkoitatteko, että Binoi Babu voi mennä naimisiin brahmotytön kanssa jääden itse hindulaiseksi?»
»Jos hän on halukas niin menettelemään», vastasi Anandamoji, »niin mitä teillä on siihen sanottavaa?»
»Minä puolestani en ymmärrä, kuinka se olisi mahdollista?» virkkoi
Sutšarita hämmentyneenä.
»Se näyttää minusta helpoimmalta asialta maailmassa, maammoseni», selitti Anandamoji. »Näetkös, minä en voi omassa kodissani suorittaa niitä menoja, joita toiset perheeni jäsenet suorittavat — ja siitä syystä monet nimittävät minua kristityksi. Erikoisia palvontamenoja suoritettaessa minä pysyttelen tahallani loitolla. Sinä kenties hymyilet, rakkaani, kun kuulet, ettei Gorakaan nauti vettä minun huoneessani! Mutta minkätähden sanoisinkaan, ettei talo niinmuodoin ole minun kotini ja ettei hindulainen yhteiskunta ole minun yhteisöni? Minä puolestani en voi milloinkaan niin sanoa. Minä pysyn siinä yhteisössä ja siinä talossa sietäen kaikki osakseni tulevat loukkaukset — enkä tunne siitä suurtakaan haittaa. Jos esteet muuttuvat ylipääsemättömiksi, lähden kulkemaan Jumalan minulle osoittamaa tietä, mutta loppuun saakka minä sanon mitä tunnen, ja heidän asiansa on päättää, hyväksyvätkö minut vai eivätkö.»