Binoin sydämessä läikähti ilo, kun hän kuuli Sutšaritan saaneen tietoa Lolitan sielun syvimmästä salaisuudesta. Hän ihmetteli, milloin ja miten asiasta oli puhuttu. Väkevä ja salaperäinen riemu värähdytteli hänen mieltänsä, kun hän ajatteli olleensa noiden kahden ystävyksen keskustelun esineenä. Hän sanoi heti:
»Jos pidätte minua hänen arvoisenaan, niin minä puolestani en voi kuvitella itselleni mitään suurempaa onnea.»
»Odottakaahan hieman», sanoi Pareš Babu. »Minä menen yläkertaan puhuttelemaan vaimoani». Pareš Babun tiedustellessa Bordašundarin mielipidettä viimeksimainittu vaatieli: »Binoin tulee liittyä Brahma Samadžiin.»
»Se on selvää sanomattakin», vastasi Pareš Babu
»Meidän täytyy saada se asia ensin päätökseen» sanoi Bordasundan.
»Lähetä siis hakemaan Binoita.»
»Meidän on siis määrättävä päivä juhlallista seurakuntaan ottamista varten», virkkoi Bordašundari enemmittä esipuheitta, kun Binoi oli saapunut.
»Onko seurakuntaan ottaminen ihan välttämätöntä?» kysyi Binoi epäröiden.
»Ihan välttämätöntä, epäilemättä!» huudahti Bordašundari. »Mitä arvelettekaan? Kuinka voisitte muuten liittyä avioliiton nojalla brahmoperheeseen?»
Binoi seisoi allapäin mitään vastaamatta. Näytti siis siltä, että Pareš
Babu, kuullessaan hänen haluavan mennä naimisiin hänen tyttärensä
kanssa, oli pitänyt varmana, että hän tietenkin liittyy Brahma
Samadžiin.
»Minä kunnioitan erinomaisesti Brahma Samadžia», sopersi Binoi, »ja tähän saakka ei käytökseni ole millään tavalla ollut ristiriidassa sen opetusten, kanssa. Mutta onko ihan välttämätöntä että tulen jäseneksi?»