»Se, mitä hän tekee, ei ole suoritettavissa vain oppimalla joitakin tekstejä», virkkoi Binoi. »Jos tulen joskus hänenlaiseksensa, menettelen samoin kuin hän.»
»Mutta minkätähden et voi noudattaa esivanhempiesi esimerkkiä niin kauan kuin et vielä ole hänen kaltaisensa?» kysyi Harimohini verrattain jyrkästi. »Onko hyvä olla sitä ja tätä eikä oikein kumpaakaan? Onhan ihminen lopultakin uskonnollinen olento. Mutta sinä et huoli Ramasta etkä Gangesista! Kuinka se on mahdollista?»
Hänen puheensa keskeytti Lolita, joka Binoin nähdessään kovin säpsähti ja kysyi Harimohinilta, missä Sutšarita oli.
»Radharani on lähtenyt peseytymään», sanoi Harimohini. Lolita näytti tahtovan selittää ilmaantumistansa ja virkkoi: »Minut kutsui tänne Sutšarita.»
»Hyvä, istu ja odota, kunnes hän tulee», sanoi Harimohini. »Hän palaa aivan kohta.»
Harimohini ei suhtautunut erikoisen suopeasti Lolitaankaan, koska tahtoi nyt irroittaa Sutšaritan vanhasta ympäristöstään ja pitää häntä oman valvontansa alaisena. Pareš Babun toiset tyttäret eivät olleet niin tutunomaisia, ja Harimohinia ei ollenkaan miellyttänyt, että Lolita tuli milloin tahansa pakisemaan Sutšaritan kanssa. Hän tapasi, jos mahdollista, keskeyttää heidän keskustelunsa kutsumalla Sutšaritan pois muka jotakin taloustointa suorittamaan, tai valitteli, etteivät Sutšaritan opinnot nykyjään edistyneet yhtä hyvin kuin ennen. Hän sanoi niin huolimatta siitä, ettei hän Sutšaritan opiskellessa milloinkaan unohtanut huomauttaa, etteivät opinnot olleet tytöille ainoastaan tarpeettomat, vaan suorastaan vahingollisetkin. Voimatta varjella Sutšaritaa sillä tavoin kuin olisi halunnut hän soimaili toisinaan Sutšaritan tuttavia, toisinaan taas hänen opintojansa.
Harimohini ei ollut ollenkaan mielissään joutuessaan Binoin ja Lolitan seuraan, mutta jäi kumminkin istumaan, koska oli heille vihoissaan. Hän aavisteli, että noiden kahden kesken oli vallitsemassa jokin salaperäinen suhde, ja sanoi itsekseen: »Olivatpa yhteiskuntanne säännöt millaiset tahansa, minä en missään tapauksessa suvaitse sellaista häpeällistä tutunomaisuutta, tuollaista kristillistä käytöstapaa omassa talossani.»
Lolitan mielessä oli samoin ikävä vastustuksen tunto. Edellisenä päivänä hän oli päättänyt lähteä Sutšaritan keralla Anandamojin luo, mutta kun oli lähdettävä, hän ei voinutkaan toteuttaa päätöstään. Hän kunnioitti Goraa erinomaisesti, mutta samalla hänen vihamieliset tunteensa olivat varsin voimakkaat, sillä hän ei voinut luopua siitä ajatuksesta, että Gora suhtautui häneen kaikin puolin epäsuopeasti. Nämä tunteet olivat siinä määrin vallitsevat, että Goran vankilasta päästyä hänen Binoihin kohdistuvat tunteensakin olivat muuttuneet. Aikaisemmin hän oli ylpeillyt vaikutusvallastaan Binoihin nähden, joten pelkkä ajatus, ettei Binoi kyennyt irtautumaan ystävänsä kynsistä, sai hänet moittimaan Binoin heikkoutta.
Binoi puolestaan kävi kovin levottomaksi nähdessään Lolitan astuvan huoneeseen. Hän ei kyennyt milloinkaan pitämään Lolitaa koskevia ajatuksiansa kirkkaina, sillä siitä lähtien, kun seurakunnan juorut olivat punoneet yhteen heidän nimensä, hänen mielensä kävi levottomaksi kuin magneettineula ukkossäällä joka kerta, kun hän näki Lolitan.
Lolita oli vihoissaan Sutšaritalle, kun näki Binoin istuvan huoneessa. Hän käsitti, että hänet oli kutsuttu selvittelemään sekaantunutta vyyhtiä ja saamaan halutonta Binoita jälleen myötämieliseksi. Niinpä hän kääntyi Harimohinin puoleen ja virkkoi: »Sanokaa siskolle, etten voi nyt viipyä, vaan tulen toisen kerran.» Sitten hän poistui nopeasti huoneesta Binoihin vilkaisemattakaan.