Sutšarita kävi ihan levottomaksi, kun Harimohini jätti heidät lähtien hakemaan virvokkeita.
»Onko Binoi käynyt tänään luonanne?» kysyi Gora äkkiä.
»On», vastasi Sutšarita.
»Minä en ole nähnyt häntä senjälkeen», sanoi Gora, »mutta tiedän, mikä hänellä oli asiana».
Hän vaikeni, ja Sutšaritakin oli ääneti.
»Te yritätte», jatkoi Gora, »saada Binoin menemään naimisiin teidän brahmalaisten juhlamenojenne mukaisesti. Pidättekö sitä oikeana ja kohtuullisena?»
Tuo huomautus hieman loukkasi Sutšaritaa, josta nyt katosi kaikki arkuus ja epäröinti. Hän katsoi Goraa suoraan silmiin vastatessaan: »Odotatteko minun sanovan, ettei brahmalaisten juhlamenojen mukainen naimisiinmeno ole mielestäni oikeata eikä kohtuullista?»
»Voitte uskoa», vastasi Gora, »etten odota kuulevani teiltä mitään mitätöntä. Minä odotan teiltä paljon enemmän kuin keneltäkään tavalliselta lahkolaiselta. Voin mitä varmimmin väittää, ettette kuulu niihin henkilöihin, jotka orjien tavoin uurastavat lisätäkseen oman lahkokuntansa jäsenlukua. Minä toivon, että ymmärrätte itsenne omalla tavallanne ettekä toisten ihmisten mielipiteiden harhaanjohtamana tee itseänne vähäpätöisemmäksi kuin todella olette. Teidän itsenne tulee käsittää, ettette ole pelkkä määrätyn puolueen jäsen!»
Sutšarita keräsi koko mielenlujuutensa ja kysyi: »Ettekö siis te kuulu mihinkään määrättyyn puolueeseen»?
»En», vastasi Gora. »Minä olen hindu! Hindu ei kuulu mihinkään puolueeseen. Hindut muodostavat kansakunnan, vieläpä niin suuren, ettei heidän kansallisuuttaan voida millään yksityisellä määritelmällä rajoittaa. Valtameri ei ole sama kuin sen aallot, ja hindut eivät ole sama kuin eri lahkokunnat.»