Huomatessaan Goran käytöksessä jotakin sellaista, mikä oli ristiriidassa hänen omaan elämäänsä juurtuneen uskonnollisen vakaumuksen kanssa, Sutšarita vapisi pelosta. Eikö Jumala tosiaankaan aikonut suoda hänelle ollenkaan lepoa?
Tänään Harimohini vei jälleen Goran siihen huoneeseen, jossa jumalankuva oli, osoittaakseen hyvää esimerkkiä uudenaikaisista aatteistaan ylpeilevälle Sutšaritalle, ja Gora kumarsi kuvaa tänäänkin.
Vietyään Goran alakerrassa sijaitsevaan oleskeluhuoneeseen Sutšarita kysyi häneltä: »Uskotteko tuohon jumalankuvaan?»
»Uskonpa tietenkin!» vastasi Gora hieman luonnottoman voimallisesti. Sutšarita ei virkkanut mitään kuullessaan tuon vastauksen, vaan istui paikallaan pää painuksissa.
Goraa säpsähdytti hänen nöyrä ja äänetön tuskansa, ja hän virkkoi kohta: »Kuulkaahan, minä kerron teille totuuden. En voi tarkoin sanoa, uskonko jumalankuviin vai en, mutta minä kunnioitan omassa maassani vallitsevaa uskoa. Se palvonta, jonka koko maa on kehitellyt vuosisatojen kuluessa, on nähdäkseni kunnioitusta ansaitseva asia. Minä en voi milloinkaan suhtautua siihen katkerasti, kuten kristityt lähetyssaarnaajat.»
Sutšarita silmäili mietteissään Goran kasvoja hänen jatkaessaan: »Minä tiedän, että teidän on varsin vaikea täydellisesti ymmärtää, mitä tarkoitan, sillä te olette menettänyt kyvyn nähdä kirkkaasti kaikkia näitä asioita, ollessanne pitkät ajat erään lahkokunnan jäsenenä. Nähdessänne jumalankuvan tätinne huoneessa te näette pelkkää kiveä, mutta minä näen tätinne hellän sydämen, joka on täynnä hartautta. Kun sen näen, niin kuinka voisinkaan vihastua tai tuntea ylenkatsetta? Luuletteko, että sydämen jumaluus on pelkkä paatinen jumaluus?»
»Riittääkö harras palvonta sinänsä?» kysyi Sutšarita. »Eikö tule ottaa huomioon myöskin palvonnan esine?»
»Toisin sanoen», huudahti Gora sangen kiihtyneenä, »te ajattelette, että on erehdys palvella rajoitettua oliota jumalana. Mutta ovatko rajat ehdottomasti määrättävissä ajan ja paikan näkökannalta? Kun te jotakin pyhien kirjojen kohtaa muistellessanne tunnette syvää hartautta, niin ette suinkaan ajattelekaan määritellä lausuman suuruutta mittaamalla sen sivun laajuutta, johon se on painettu ja laskemalla niiden kirjainten lukumäärää, joista teksti on kokoonpantu. Aatteen rajaton olemus on paljon suurempi asia kuin sen ulottuvaisuus avaruudessa! Tuo pieni jumalankuva on tädillenne paljon rajattomampi kuin ääretön taivas, jossa liikkuvat aurinko, kuu ja tähdet. Te nimitätte rajattomaksi sellaista, minkä ulottuvaisuudet ovat rajattomat, joten teidän täytyy sulkea silmänne sitä kuvitellessanne. En tiedä, onko teillä tästä hyötyä vai ei, mutta sydämen äärettömyys voidaan nähdä avoimin silmin niinkin pienessä esineessä kuin on jumalankuva. Ellei olisi niin laita, kuinka olisikaan tätinne turvautunut siihen niin kiinteästi, kun hänen koko elämänsä onni oli tuhoutunut? Olisiko hänen sydämensä autiutta kyennyt täyttämään pienoinen kivi, jos se olisi ollut pelkkä lelu? Ihmissydämen tyhjyyttä ei voi täyttää mikään muu kuin rajaton tunne.»
Sutšarita ei kyennyt vastaamaan noihin syvällisiin väitteisiin, mutta siitä huolimatta hänestä tuntui kerrassaan mahdottomalta tunnustaa ne oikeiksi. Hän vain kärsi vaieten keksimättä mitään keinoa asian auttamiseksi.
Väittelyn kestäessä Gora ei yleensä tuntenut vähintäkään vastustajaan kohdistuvaa sääliä, vaan pikemmin ilkeätä julmuutta kuten petoeläin. Mutta nyt, havaitessaan Sutšaritan, kuten näytti, sanaakaan virkkamatta tunnustavan häviönsä, Gora tunsi mielensä tummuvan ja jatkoi leppoisampaan sävyyn: »Minä en tahdo mitenkään moittia uskonnollisia vakaumuksianne. Haluan vain sanoa, että se, mitä te soimaten nimitätte epäjumalaksi, on olio, jota ette voi käsittää ainoastaan silmienne avulla. Ne, jotka katselevat sitä tyynin mielin, joiden sydän löytää siitä tyydytyksensä ja mieli leponsa, yksin tietävät, onko tämä kuva kuolevainen vai kuolematon, rajoitettu vai rajaton. Minä vakuutan teille, ettei yksikään kansamme jäsen palvoessaan tarjoa uhriansa millekään rajoitetulle — heidän palvontansa riemuna on, että he näkevät rajojen häipyvän olemattomiin rajallisessa.»