Seuraavana aamuna myrsky oli hieman tyyntynyt, mutta tuuli yhä vielä ankarasti. Kapteeni tähysteli huolestuneena taivasta epäröiden, pitikö nostaa ankkuri vai eikö.
Tshakrabartti kävi varhain aamulla Rameshia tervehtimässä. Ramesh oli vielä makuulla, mutta nousi heti Tshakrabarttin nähtyänsä. Havaitessaan hänen viettäneen yönsä yksin hytissänsä ja muistaessaan edellisen illan tapahtuman ukko liitti asiat toisiinsa. "Te kai olette nukkunut yönne täällä?" tiedusteli hän.
Ramesh väisti kysymystä. "Onpa mahdoton ilma tänäkin aamuna", virkkoi hän. "Kuinka olette nukkunut, setä?"
"Kuulkaahan, Ramesh Babu", vastasi Tshakrabartti, "te pidätte minua varmaan vanhana hupsuna, ja puheistani päättäen minä epäilemättä se olenkin. Mutta enpä ole ehtinyt tähän ikään sitä ennen pohtimatta useitakin ongelmia. Useimmat niistä olen osannut ratkaista, mutta te olette vaikein kaikista eteeni sattuneista!"
Ramesh sävähti punaiseksi, mutta hillitsi itsensä pian ja virkkoi hymyillen: "Ratkaisemattomuus ei ole mikään rikos, setä. Ajatelkaamme jotakin vaikeata kieltä, esimerkiksi telegua. Meistä tuntuu hankalalta käsittää sen alkeitakaan, mutta telingalaiset lapset oppivat sen itsestään. Sitä, mitä ei ymmärrä, ei pidä heti tuomita. Kohdatessaan omituisia piirteitä ei pidä heti suhtautua niihin epäilevästi eikä menettää kaikkea niiden käsittämisen toivoa."
"Anteeksi, Ramesh Babu", virkkoi ukko. "Olisi julkeata, jos yrittäisin ymmärtää henkilöä, joka ei minuun luota, mutta toisinaan, sattuu, että kohtaamme lähimmäisen, jonka kanssa tulee hyväksi ystäväksi ensi näkemällä. Tämän voi todistaa parrakas ukko, kapteenimme. Hän epäilemättä myöntää pitävänsä pikku vaimoanne kalliina ystävänänsä. Kysykää häneltä, ja jos hän kieltää, niin hän ei ole oikea muhamettilainen. Asiain ollessa sillä kannalla käy kovin hankalaksi, jos äkkiä joutuu tekemisiin telegua muistuttavan ongelman kanssa. Kunhan ajattelette asiaa, Ramesh Babu, ette enää tunne itseänne loukkaantuneeksi."
"Juuri sen vuoksi, että olen sitä ajatellut, en ole loukkaantunut. Mutta olinpa loukkaantunut tai en ja olinpa käsitellyt tunteitanne kovakouraisesti tai en, joka tapauksessa telegu pysyy teleguna. Se on armoton luonnon laki." — Ramesh huokasi.
Ramesh alkoi nyt harkita, oliko lopultakaan otollista asettua Ghazipuriin. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ollut, että ukko saattaisi olla heille hyödyksi asetuttaessa asumaan vieraalle paikkakunnalle, mutta nyt hän havaitsi, että paikallisista tuttavista olisi haittaakin. Jos hänen suhteensa Kamilaan joutuisi pohdinnan ja tutkistelun esineeksi, niin Kamila voisi joutua ikävyyksiin. Olisi parempi uppoutua jonnekin, missä ei ollut yhtään tuttavaa ja missä ei kukaan tulisi kyselemään.
Niinpä hän virkkoikin Tshakrabarttille ennen laivan saapumista
Ghazipuriin: "Kuulkaahan, setä, minä luulen sittenkin, ettei Ghazipur
ole oikea paikka minun ammattini harjoittamiseen, joten jatkan matkaa
Benaresiin."
Rameshin päättäväinen sävy huvitti ukkoa. "Alinomaa suunnitelmia muutellessaan ei menettele päättävästi vaan epäröiden! Tällä hetkellä olette siis joka tapauksessa päättänyt matkustaa Benaresiin?"