Annada: "Ei, tässä ei ole kysymys mistään lihankiduttamisesta. Minä nukuin viime yön huonosti ja tahdon sen vuoksi koetella pienen raittiuden vaikutusta."

Totta puhuen oli Annada Babu aikaisemmin Hemnalinin kanssa keskustellessaan useasti nähnyt mieleensä kuvastuvan täyden teekupposen, mutta tänään ei ollut niin käynyt. Jouduttuaan jälleen tavalliseen vireeseensä Hemnalini oli jutellut todella tutunomaisesti isänsä kanssa katon rauhallisessa kulmauksessa johtuen käsittelemään syvempiä seikkoja kuin milloinkaan ennen. Huoneisiin siirtyminen olisi voinut aiheuttaa kerrassaan kohtalokkaan häiriön, se olisi karkoittanut ilmautumaan pyrkivät ajatukset kuin säikähtyneet kauriit, joten Annada Babu oli tänään torjunut teekannun houkutukset.

Hemnalini ei uskonut isänsä vakavasti aikovan parantaa unettomuuttansa pidättymällä tavanomaisesta iltajuomastansa. "Tulehan, taatto, sinun pitää juoda teetä!" huudahti hän, ja Annada Babu kiiruhti hänen kanssaan alas unohtaen unettomuudenpelkonsa.

Huoneeseen astuessaan hän mielipahaksensa näki Akshain jo istuvan pöydän ääressä. Hem oli vastikään löytänyt entisen itsensä, mutta Akshain näkeminen aiheuttaisi varmaan takaiskun! Oli kuitenkin liian myöhäistä ryhtyä tilannetta korjaamaan, sillä Hemnalini oli jo hänkin ehtinyt huoneeseen. Akshai nousi heti.

"Kuulehan, Dzhogen, on parasta, että nyt lähden", virkkoi hän. Mutta kaikkien ihmeeksi Hemnalini lausui vain: "Minkä tähden, Akshai Babu? Onko teillä niin kova kiire? Juokaahan sentään ensin kuppi teetä."

Akshai istuutui jälleen. "Minä olen jo juonut kaksi kuppia ennen teidän tuloanne. Kenties suoriudun toisesta mokomasta, jos minua ahdistatte."

Hemnalini hymyili. "Emmepä ole tottuneet teitä ahdistelemaan."

"Se on totta", myönsi Akshai, "minä olen siksi ymmärtäväinen, etten milloinkaan kieltäydy hyvästä asiasta, kun siihen tarjotaan tilaisuutta."

"Älköön niin ollen myöskään hyvä asia kieltäytykö sinusta, kun sinä tarjoudut sille! Voisiko pappikaan antaa sinulle parempaa siunausta?" virkkoi Dzhogendra.

Pitkän väliajan jälkeen oli keskustelu jälleen täydessä käynnissä Annada Babun teepöydän ympärillä. Hemnalini ei ollut milloinkaan nauranut äänekkäästi, mutta nyt hänen naurunsa toisinaan kaikui yli keskustelun. Hän kiusoitteli isäänsä: "Kuulehan, taatto, Akshai Babu unohtaa itsensä kerrassaan. Hän voi aivan hyvin, vaikka ei ole moneen päivään nauttinut lääkemarjakkeita. Jos niistä olisi jotakin apua, niin täytyisi ainakin hänen päätänsä kivistää."