Dzhogendra: "Se veitikka on kääntynyt uskottomaksi isän pillereille!"
Annada Babu nauroi hilpeästi. Se seikka, että perheenjäsenet jälleen laskivat leikkiä hänen marjakerasiansa kustannuksella, näytti hänestä todistavan sopusointuisuuteen palaamista, ja hänen mielensä tuntui vapautuvan vaikeasta taakasta.
"Huomaan kyllä, mihin tähtäätte", virkkoi hän. "Te yritätte heikontaa hänen uskoansa. Hän on ainoa elossaoleva marjakkeitteni nauttijoista, ja nyt te aiotte järkyttää hänen uskollisuuttansa."
"Olkaa huoletta, Annada Babu", sanoi Akshai, "Akshai ei koskaan vaihda vakaumustansa."
Dzhogendra: "Akshai on kuin väärä raha: yritä sitä vaihtaa, niin joudut ikävyyksiin!" Hilpeyden puuska karkoitti Annada Babun teepöydän vaiheilla liihotelleen synkän pilvenlongan.
Seurustelu olisi luultavasti jatkunut pitemmällekin, ellei Hemnalini olisi pyytänyt anteeksi, että hänen täytyi lähteä hoitamaan hiuksiansa. Akshaikin muisti samassa jonkin velvollisuuden ja lähti pois.
"Kuulehan, taatto, me emme saa enää viivytellä", sanoi Dzhogendra, jäätyään yksin isänsä seuraan, "meidän täytyy naittaa Hem."
Annada Babu tuijotti häneen säikähtyneenä.
"On liikkeellä paljon juoruja hänen ja Rameshin kihlauksen purkautumisesta", jatkoi Dzhogendra. "Minä en voi enää taistella yksin käsin, kuten tähän saakka. Jos saisin kertoa koko totuuden, tukkisin helposti juoruilijain suut, mutta Hemin vuoksi en voi puhua vapaasti, joten minun täytyy taistella ääneti. Äskettäin minun täytyi löylyttää Akhil. Kuulin näet hänen puhuneen liikoja. Jos saamme hänet pian naimisiin, niin juorut taukoavat eikä minun tarvitse kierrellä hänen ainoana ritarinansa alinomaa sonnustaen itseäni taisteluun. Minä kehoitan sinua mitä innokkaimmin olemaan siirtämättä asiaa enää tuonnemmaksi."
Annada: "Mutta kenen kanssa hänen sitten on mentävä naimisiin, Dzhogen?"