Dzhogendra: "Kysymykseen voi tulla yksi ainoa mies. Olisi vaikea löytää ketään toista kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut ja mitä on juoruttu. Kysymykseen tulee ainoastaan vanha Akshai rukkamme. Hän ei ole hevillä säikähdytettävissä. Sano hänelle, että hänen on nautittava lääkemarjake, ja hän nauttii sen. Kehoita häntä naimaan, ja hän nai."
Annada: "Oletko mieletön, Dzhogen? Luuletko Hemin suostuvan menemään Akshaille?"
Dzhogendra: "Minä kyllä pidän huolen siitä, että hän suostuu, kunhan et sinä puutu asiaan."
"Ei, Dzhogen, ei", huudahti isäukko, "minä en voi nähdä, että sinä koetat parhaasi mukaan Hemiä suostutella; sinä vain kiusaat ja peloitat häntä. Jätä hänet rauhaan vähäksi aikaa. Tyttö parka on joutunut kovia kokemaan; ei ole syytä yllyttää häntä menemään heti naimisiin."
"Minä en aio harjoittaa minkäänlaista painostusta; koetan olla mahdollisimman hienotunteinen ja lauhkea. Luuletko, etten osaa jutella riitelemättä?"
Dzhogendran tapoihin ei kuulunut antaa ruohon kasvaa jalkojensa alla. Kun Hemnalini jälleen tuli huoneestansa, hän sanoi heti: "Hem, minä haluaisin keskustella kanssasi."
Hemin sydän alkoi tykyttää vilkkaammin. Hän seurasi hitaasti veljeänsä oleskeluhuoneeseen ja odotti, että hän aloittaisi.
"Oletko huomannut, kuinka raihnaiselta isä näyttää?" kysyi Dzhogendra.
Hemnalini ei vastannut mitään, mutta hänen ilmeensä osoitti, kuinka huolestunut hän oli.
Dzhogendra: "Usko minua: hän kääntyy vakavasti sairaaksi, ellemme ryhdy mihinkään toimenpiteisiin."