Äänensävy ilmaisi hänen pitävän sisartansa syypäänä isän huonoon terveydentilaan. Hemnalini katseli lattiaan ja sormieli sarinsa reunaa. "Mikä on mennyttä, se on mennyttä", jatkoi Dzhogendra, "mitä enemmän valitat menneitä, sitä suurempi häpeä meille. Jos tahdot saada taaton todella rauhoittumaan, tulee sinun hävittää tämä onneton asia ihan olemattomiin." Hän odotti jännittyneenä vastausta, katse kiinteästi sisareen suunnattuna.
"Sinun ei tarvitse pelätä, että minä milloinkaan taaton mieltä pahoitan siitä puhumalla", virkkoi Hemnalini hämmentyneenä.
Dzhogendra: "Sen tiedän, mutta se ei vielä riitä tukkimaan ihmisten suuta."
"Niin, mutta kuinka voin saada sen aikaan?" kysyi Hemnalini.
Dzhogendra: "On ainoastaan yksi keino saada juorut loppumaan."
Hemnalini tiesi, mitä keinoa Dzhogendra tarkoitti ja vastasi nopeasti: "Eikö olisi hyvä toimittaa taatto vaihteeksi maalle? Me voisimme pysytellä poissa kolme-neljä kuukautta, ja sillävälin juorut ennättäisivät loppua."
"Siitä ei olisi täyttä apua. Sinun täytyy saada taatto vakuutetuksi siitä, että mielesi on levollinen. Ellet sitä tee, niin asia yhä pahenee eikä hän toivu koskaan entiselleen."
Hemnalinin silmiin kihosivat äkkiä kyynelet, jotka hän nopeasti pyyhki.
"Mitä siis tahdotkaan minun tekevän?" kysyi hän.
"Minä tiedän, että se kuulostaa sinusta epämieluisalta, mutta jos tahdot nähdä kaikki onnellisina, niin sinun tulee mennä heti naimisiin."