Hemnalini vaikeni kuin huumautuneena.
Dzhogendra jatkoi kärsimättömästi: "Te tytöt teette mielellänne kärpäsestä härkäsen. Samoin on käynyt lukemattomien muiden ennen sinua. Jokin seikka on tehnyt naimisiinmenon mahdottomaksi; sitten he kaikessa rauhassa valitsevat itsellensä toisen, ja asia on valmis. Muutenhan tapahtuisi perheitten piirissä alinomaa sellaisia seikkoja, joista romaaneissa kerrotaan, ja elämä kävisi sietämättömäksi. Sinä kenties et häpeä esittää julkisesti melodraamaa tähän tapaan: 'Minä luovun maailmasta ainiaaksi ja pysyttelen täällä talon katolla taivaaseen tuijotellen; minä vaalin tuon kunnottoman pettäjän muistoa sydämessäni ja palvon sitä sakramenttina.' Mutta meidät häpeä vie hautaan. Nai joku kunnon nuorukainen ja luovu koko tuosta kurjasta näyttelemisestä niin pian kuin suinkin."
Hemnalini tajusi varsin hyvin julkisen melodraamallisuuden mielettömyyden, joten Dzhogendran pistopuhe viilsi häntä kuin veitsi.
"Olenko milloinkaan sanonut luopuvani maailmasta ja pysyväni naimattomana?"
"Ellei se ole tarkoituksesi, niin mene naimisiin. Jos selität, ettet voi rakastaa ketään miestä, ellei hän ole puolijumala, täytyy sinun luonnollisesti pysyä naimattomana. Tämän maailman asiat ovat harvoin haluamassamme järjestyksessä. Meidän on tyytyminen siihen, mitä voimme saavuttaa, ja suhtauduttava siihen ihmisinä."
"Miksi ivailet minua tuolla tavalla?" huudahti Hemnalini kovin loukkaantuneena. "Olenko minä puhunut sinulle jotakin rakkaudesta?"
Dzhogendra: "Myönnän, ettet ole mitään puhunut, mutta minä olen huomannut erinäisiä seikkoja. Kun olet joutavista tai epäoikeutetuista syistä suhtautunut karsaasti hyväätarkoittaviin ystäviin, niin olet empimättä ilmaissut tunteesi. Mutta sinun tulee myöntää, että kaikkien ystäviesi joukossa on eräs, joka on onnessa ja onnettomuudessa, kunnian ja häväistyksen päivinä pysynyt sinulle uskollisena ja jota sen vuoksi syvästi kunnioitan. Jos tahdot saada miehen, joka on valmis uhraamaan elämänsä sinun onneksesi, niin tiedät, mistä hänet löydät. Jos taas taivut melodraamaan — —"
Hemnalini nousi. "Minä pyydän sinua olemaan puhumatta minulle tuolla tavoin. Jos taatto käskee minua menemään naimisiin jonkun henkilön kanssa, niin minä menen. Odota, kunnes olen tottelematon, ennenkuin puhut melodraamasta."
Dzhogendran sävy muuttui kohta leppoisammaksi. "Rakas Hem, älä ole minulle vihainen. Tiedäthän, että minä jotakin harmitellessani helposti puhun harkitsemattomasti, mitä sattuu mieleeni johtumaan. Me tunnemme toisemme lapsuudesta saakka, ja minä tiedän varsin hyvin, kuinka herkkätunteinen sinä olet ja kuinka hellästi taattoa rakastat." Dzhogendra lähti etsimään isäänsä.
Annada Babu istui huoneessaan. Hän oli tuntenut omantunnon vaivoja ajatellessaan Dzhogendran peloittelevan sisartansa ja oli jo lähtemässä heidän keskusteluansa lopettamaan, kun Dzhogendra astui sisään. Annada Babu odotti, että poika aloittaisi.