Tyttärensä kanssa keskusteltuaan Annada Babu tunsi Kalkuttassa häntä ahdistaneen kivun uusiutuvan. Kohtaus kesti koko yön, mutta aamu toi lievityksen. Hän käski viedä tuolinsa puutarhaan ja istui siellä leppoisan joulukuun auringon valossa katsellen maantielle Hemnalinin askarrellessa teepuuhissa. Annada Babun kasvot olivat kalpeat ja kestettyjen kärsimysten runtelemat, silmien alla olivat tummat renkaat, ja hän näytti vanhentuneen useita vuosia yhtenä ainoana yönä.
Joka kerta kun Hemnalinin katse sattui isän uupuneisiin piirteisiin, hän tunsi pistoksen omassatunnossansa. Hän otaksui taudin uusiutumisen johtuneen naimatarjouksen hylkäämisen aiheuttamasta pettymyksestä, ja hänen omaatuntoansa kiusasi se ajatus, että tuo ikävyys oli lisännyt vanhan isän ruumiillista raihnautta. Hänen kaikkia ajatuksiansa vallitsi kysymys, kuinka voisi keksiä jonkin keinon hänen murheensa lievittämiseksi, mutta ratkaisu näytti mahdottomalta.
Hänet yllättivät äkkiä näkymölle ilmaantuen Akshai ja setä
Tshakrabartti, ja hän oli jo aikeissa paeta, kun Akshai pidätti hänet:
"Älkää poistuko, olkaa hyvä. Tämä herra on arvoisa maanmiehemme, Ghazipurin Tshakrabartti, jonka nimi tunnetaan hyvin kaikissa näissä seuduissa. Hänellä on teille jotakin erittäin tärkeätä ilmoitettavaa?"
Tulijat istuutuivat kiviselle porraskaiteelle lähelle Annada Babun tuolia, ja Tshakrabartti alkoi esittää heidän asiaansa.
"Minä olen kuullut", sanoi hän, "että olette Ramesh Babun vanha ystävä, ja senvuoksi tulen teiltä kysymään, voitteko ilmoittaa minulle jotakin hänen vaimostansa."
Annada Babua tämä johdanto hämmästytti siinä määrin, että hän tuskin kykeni puhumaan. "Rameshin vaimosta!" huudahti hän vihdoin.
Hemnalini loi katseensa alas, ja Tshakrabartti jatkoi: "Te varmaankin pidätte minua kovin vanhanaikaisena ja tungettelevana, mutta jos tahdotte kärsivällisesti kuunnella, mitä minulla on sanottavana, niin tulette varmaan vakuutetuksi siitä, etten ole saapunut tänne Ghazipurista asti keskustellakseni kanssanne toisten henkilöiden asioista! Minä kohtasin Ramesh Babun pudzha-juhlan aikana; tutustuin häneen höyrylaivassa, jolla hän matkusti sisämaahan päin puolisoinensa. Te tiedätte itse, että on mahdotonta nähdä Kamila joutumatta hänen viehätyksensä valtoihin. Minä olen vanha mies, ja suru ja murhe on tunnettani tykyttänyt, mutta tuota rakasta pikku rouvaa minä en voi koskaan unhottaa. Tavatessamme Ramesh Babu ei vielä varmaan tietänyt matkansa päämäärää, mutta olimme tunteneet toisemme vain pari päivää, kun Kamila jo kiintyi minuun vanhaan mieheen siinä määrin, että suostutteli miehensä astumaan maihin Ghazipurissa ja asumaan luonamme. Nuorempi tyttäreni Saila rakasti häntä enemmän kuin omaa sisartansa. Siitä, mitä sitten tapahtui, en vielä kykene puhumaan. Miksi tuo rakas tyttö yht'äkkiä luotamme katosi jättäen meidät epätoivoon, on minulle yhä vielä arvoitus. Sailan silmät eivät siitä pitäen ole olleet kuivat." Setä joutui kerrassaan järkytetyksi sitä muistellessaan. "Miten hänen kävi, minne hän joutui?" kysyi Annada Babu osaaottavasti.
"Akshai Babu", virkkoi setä, "te olette kuullut kaikki, kertokaa te.
Minun murtuu sydämeni, kun sitä vain ajattelenkin."
Akshai kertoi koko tarinan yksityiskohdittain. Vaikka hän ei lisännytkään mitään omia mietteitänsä, onnistui hänen sittenkin kuvailla Rameshin käyttäytyminen mitä synkimmin värein.