Hänen lopetettuaan kertomuksensa Annada Babu virkkoi painokkaasti: "Minä vakuutan teille, ettemme ole tietäneet tuosta mitään. Siitä päivästä lähtien, jolloin Ramesh poistui Kalkuttasta, emme ole saaneet häneltä riviäkään."
"Niin", yhtyi puheeseen Akshai, "me olimme niin pimitetyt, ettemme edes tietäneet, oliko hän Kamilan nainut. Saanko kysyä teiltä erästä seikkaa, hyvä herra. Oletteko varma siitä, että Kamila on hänen vaimonsa? Eikö hän voisi olla hänen sisarensa tai muu sukulaisensa?"
"Mitä ihmettä tarkoitattekaan, Akshai Babu?" huudahti setä. "Epäilemättä hän oli Rameshin vaimo, vieläpä paras vaimo, mikä kenelläkään on koskaan ollut."
"Merkillistä", huomautti Akshai, "mitä parempi vaimo, sitä huonommin häntä kohdellaan. Taivas koettelee kunnollisimpia ihmisiä kaikkein ankarimmin!" Hän huokasi syvään.
"Tarina on kieltämättä kovin traagillinen", virkkoi Annada Babu haroen sormin harvoja hiuksiansa, "mutta nyt ei sitä käy enää auttaminen. Mitäpä siis auttaa itkeä?"
"Seikka on se", puuttui Akshai jälleen puhumaan,: "etten ollut ollenkaan varma Kamilan itsemurhasta. Minusta näytti mahdolliselta, että hän oli vain karannut kotoa, ja senvuoksi tämä herra ja minä lähdimme Benaresiin toimittamaan perinpohjaista tutkimusta. On aivan selvää, että teidän ei käy asiaa selvittäminen. Me jäämme kumminkin tänne pariksi päiväksi koettamaan saada jotakin aikaan."
"Missä Ramesh nykyjään on?" kysyi Annada Babu.
"Hän lähti luotamme ilmoittamatta mitään osoitetta", vastasi setä. Akshai puolestaan kiiruhti vastaamaan: "Minä en ole itse häntä nähnyt, mutta minulle on kerrottu hänen palanneen Kalkuttaan; otaksun hänen jälleen ryhtyvän toimimaan Alipurin oikeudessa. Mies ei voi surra ikäänsä päiviänsä, varsinkaan niin nuori mies kuin Ramesh. (Tshakrabarttille:) Tulkaahan, lähdetään kaupunkiin tutkimusretkelle."
"Tuletteko luoksemme asumaan, Akshai Babu?" kysyi Annada Babu.
"Pelkäänpä, etten voi antaa mitään ratkaisevaa vastausta", sanoi Akshai, "tämä asia on kovin sydämelläni, Annada Babu. Minun täytyy käyttää koko aikani sen selvittämiseen. Ajatelkaahan, millaisessa tilassa tuo herkkätunteinen, hyvinkasvatettu tyttö on! Me otaksumme hänen pitäneen elämäänsä Rameshin luona sietämättömänä ja senvuoksi lähteneen pois. Ajatelkaa, mitenhän nyt kärsineekään! Ramesh voi olla hänen kohtalostaan välittämättä, minulle se on mahdotonta." Akshai ja setä lähtivät jättäen Annada Babun pelokkaasti tutkistelemaan tyttärensä kasvoja. Hemnalinin täytyi ankarasti ponnistella pysyäkseen rauhallisena, sillä hän tiesi, kuinka kovin isä oli hänen tähtensä huolissaan.