"Kuulehan, taatto", virkkoi hän vihdoin, "minun mielestäni sinun pitäisi kutsua lääkäri, joka sinut perin pohjin tutkisi. Pieninkin seikka saa nykyjään terveytesi horjumaan, joten ilmeisesti kaipaat erikoishoitoa."
Annada Babu tunsi mielensä melkoisesti keventyvän. Se seikka, että Hemnalini vielä nyt, Rameshin käyttäytymisen oltua seikkaperäisen käsittelyn aiheena, kykeni ajattelemaan isän terveyttä, ilahdutti häntä kovin. Tavallisissa oloissa hän olisi yrittänyt vastustella Hemnalinin ehdotusta, mutta nyt hän vastasi: "Se on hyvä ajatus. Minun pitäisi tosiaankin tutkituttaa itseäni. Mitä arvelet: lähetänkö heti hakemaan tohtori Nalinakshaa?"
Hemnalini havaitsi säpsähtävänsä kuullessaan Nalinakshan nimen. Tulisi olemaan melkoisen vaikeata kohdata hänet isän seurassa ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunut. Kaikesta huolimatta hän vastasi iloisesti: "Niin, se on parasta. Minä lähetän jonkun häntä hakemaan."
Hemnalinin näennäinen tyyneys rohkaisi Annada Babua koskettelemaan okaista asiaa.
"Muuten, Hem", aloitti hän, "mitä tuohon Rameshin juttuun tulee — —." Mutta Hemnalini keskeytti kohta hänen esityksensä. "Auringossaolo käy sinulle liian kuumaksi, taatto; sinun pitää lähteä heti sisään." Jättämättä ukolle tilaisuutta vastaväitteisiin Hemnalini tarttui hänen käsivarteensa ja veti hänet sisään. Siellä hän istutti ukon nojatuoliin, kietoi hänet lämpimiin huiveihin, antoi sanomalehden käteen, otti lasit kotelosta, asetti ne hänen nenällensä ja lähti sitten hänen luotansa varoittaen: "Lue nyt lehteäsi; minun täytyy jättää sinut vähäksi aikaa yksin."
Annada Babu yritti kuuliaisen lapsen tavoin noudattaa Hemnalinin käskyjä, mutta tyttäreen kohdistuva huoli esti häntä keskittämästä ajatuksiansa lehteen, joten hän vihdoin laski sen kädestänsä ja lähti häntä etsimään. Vaikka ei ollutkaan vielä myöhä, oli Hemnalinin huoneen ovi lukossa, ja Annada vetäytyi vaieten kuistikolle, missä asteli edestakaisin, kunnes teki epätoivoisen uuden yrityksen. Ovi oli kuitenkin yhä suljettuna. Hän vetäytyi jälleen kuistikolle, missä vaipui uupuneena nojatuoliinsa ja haroi harvennutta tukkaansa, kunnes Nalinaksha saapui.
Tutkittuaan Annada Babua ja määrättyään hänelle hoitomenetelmän tohtori kääntyi Hemin puoleen ja kysyi, oliko potilas ollut jonkin asian vuoksi kiihdyksissä.
Hem vastasi kysymykseen myöntävästi.
"Mikäli mahdollista", sanoi Nalinaksha, "pitäisi häntä varjella kaikenlaisilta mielenliikutuksilta. Minä olen samassa pulassa äitini kanssa. Hän panee pienimmänkin seikan niin pahaksensa, ettei ole helppo pitää häntä terveenä. Jokin mitätön ikävyys — luultavasti eilen sattunut — on pitänyt häntä valveilla koko viime yön. Minä tietenkin yritän suojella häntä kaikelta, mikä voisi hänen mieltänsä järkyttää, mutta maailman ollessa sellainen kuin se on tuo ei käy helposti päinsä."
"Te näytätte tänään itsekin rasittuneelta", huomautti Hemnalini.