"Jos annatte minulle kutsuttujen luettelon", sanoi Ramesh, "niin minä kirjoitan tänään kaikille määräpäivän muutoksesta."
"Olette siis päättänyt siirtää häät tuonnemmaksi?"
"Olen kyllä, muuta neuvoa ei ole."
"Kuulkaahan, poikaseni", virkkoi Annada Babu, "painakaa mieleenne, että minä pesen käteni tähän asiaan nähden. Saatte järjestää sen kaikin puolin itse; minä en halua joutua naurun esineeksi. Jos teitä haluttaa tehdä naimisasiasta pelkkä lastenleikki, niin minun ikäiselläni miehellä ei voi olla siinä osaa eikä arpaa. Tässä on vieraiden luettelo. Minä olen jo kuluttanut koko joukon rahoja ja melkoisen määrän varmaankin suotta. Minun on mahdoton sillä tavoin rahoja tuhlata."
Ramesh selitti olevansa valmis suorittamaan kaikki kustannukset ja järjestämään asian joka suhteessa.
Hän teki lähtöä, kun Annada Babu jatkoi: "Oletteko jo päättänyt, missä alatte harjoittaa käytännöllistä toimintaanne naimisiin mentyänne, Ramesh? Arvatenkaan ette ajattele Kalkuttaa?"
"En, minä etsin sopivaa paikkaa sisämaasta."
Annada Babu: "Sisämaasta? Sepä järkevä ajatus. Etavah ei ole mikään kehno paikka. Ilmanala on ruoansulatukselle erittäin edullinen. Minä vietin siellä kerran kuukauden ajan ja huomasin voivani syödä kaksin verroin. Nähkääs, poikaseni, hän on minun ainoa lapseni, ja me emme olisi onnelliset, jos meidän täytyisi elää etäällä toisistamme. Senvuoksi toivon teidän valitsevan terveellisen paikkakunnan."
Koska Ramesh oli häntä loukannut, käytti Annada Babu hyväkseen tilaisuutta saadakseen hieman vaateliaat toivomuksensa huomioonotetuiksi. Nykyisessä mielentilassaan Ramesh olisi vastustelematta suostunut muuttamaan Tsherra Pundiin tai Garo-vuoristoon tai jollekin muulle sumunkietomalle kukkulalle, jos Annada Babu olisi sattunut ehdottelemaan Etavahin asemasta näitä paikkakuntia.
"Hyvä", virkkoi hän, "minä asetun asianajajaksi Etavahiin." Otettuaan tehtäväksensä peruuttaa kutsut hän meni menojansa.