Akshai: "Eikö olisi parasta kutsua Hemnalini ja saada asiasta varmuus?"
"Olisipa kyllä." Annada Babu huusi Hemnalinin tulemaan. Saapuessaan ja nähdessään, kuka vieras oli, tyttö asettui isänsä taakse, joten Akshai ei voinut nähdä hänen kasvojansa.
"Onko Ramesh maininnut sinulle jonkin syyn häiden siirtämiseen?" kysyi
Annada Babu.
"Ei." Hemnalini pudisti päätänsä.
Annada Babu: "Etkö ole häneltä sitä kysynyt?"
Hemnalini: "En."
Annada Babu: "Sepä merkillinen juttu! Siinäpä pari! Hän tulee ja sanoo: 'Minulla ei ole nyt aikaa ajatella naimisiinmenoa', ja sinä sanot: 'Hyvä, mennään naimisiin joskus toiste', ja asia on valmis."
Akshai asettui nyt Hemnalinin puolelle. "Oikeastaan", sanoi hän, "kun joku henkilö selvästi osoittaa, ettei tahdo ilmaista syitänsä, ei häneltä sovi niitä sen enempää tiedustella. Jos asia olisi ollut sellainen, että Rameshin olisi käynyt se ilmaiseminen, niin hän olisi epäilemättä sen tehnyt."
Hemnalinin kasvoihin kohosi närkästyksen puna. "Minä en tarvitse kenenkään vieraan mielipiteitä. Olen puolestani täysin tyytyväinen asiain tilaan." Samassa hän kiiruhti pois huoneesta.
Akshai kävi kiukusta viheriäksi, mutta pakottautui hymyilemään. "Se on maailman meno — kun yrittää tehdä ystävälle palveluksen, saa haukkumisen palkaksensa. Se vain osoittaa, kuinka verrattoman arvokas tosi ystävyys on. Ystävänänne minä katson velvollisuudekseni ilmaista Rameshiin kohdistuvat epäilykseni, vaikka se onkin teille epämieluista ja vaikka minua senvuoksi herjaattekin. Minä en voi pysyä rauhallisena, kun näen vaaran teitä uhkaavan. Myönnän mielelläni, että se on heikkoutta. Mutta Dzhogendrahan saapuu huomenna. Jos hän kaikki kuultuansa suhtautuu ihan levollisesti sisarensa kohtaloon, niin minä en sano enää sanaakaan."