»Olkaa hyvä.»
»Ja mitä hänen palaamiseensa tulee…»
»Tänään ei. Minulla ei ole aikaa.»
»Vai niin!» huudahti Sandip, silmät säihkyen. »Ei ole aikaa muuhun kuin kahdenkeskeisiin pakinoihin!»
Mustasukkaisuutta! Kun voimakkaampi sukupuoli osoittaa heikkoutta, ei heikompi voi olla lyömättä voitonrumpua. Senvuoksi minä toistin jäykästi: »Minulla ei tosiaankaan ole aikaa.»
Sandip lähti synkännäköisenä. Amulja oli kovin hämmästynyt.
»Rani-sisko», virkkoi hän puolustellen, »Sandip Babu on harmistunut.»
»Hänellä ei ole aihetta eikä oikeutta olla harmistunut», sanoin minä verrattain kiivaasti. »Paina mieleesi eräs asia, Amulja. Sinä et saa virkkaa mitään Sandip Babulle jalokivieni myynnistä — et missään tapauksessa!»
»Minä en sitä tee.»
»On parempi, ettemme siirrä asiaa tuonnemmaksi. Sinun pitää lähteä jo tänään iltajunassa.»
Amulja ja minä lähdimme yhdessä huoneesta. Kun astuimme kuistikolle, näimme Sandipin siellä odottelemassa. Minä huomasin hänen olevan väijyskelemässä Amuljaa. Sitä estääkseni minun täytyi puhutella häntä.