»Tuleeko meidän otaksua, teidän ylhäisyytenne, ettette välitä maan menestyksestä?» kysyivät vieraani.
»Teollisuus voi edistää maan menestystä», vastasin minä, »mutta pelkkä toivomus, että maan menestystä olisi edistettävä, ei vielä takaa teollisuuden menestyvän. Teollisuutemme ei kukoistanut silloinkaan, kun vielä harkitsimme asiaa kylmästi. Onko meillä minkäänlaista aihetta otaksua, että niin käy nyt, vain sen vuoksi, että olemme käyneet raivopäisiksi?»
»Miksi ette sano suoraan, että pelkäätte menettävänne rahanne?»
»Minä sijoitan rahojani yritykseenne, kun huomaan, että sydämenasiananne todellakin on teollisuuden edistäminen- Mutta siitä, että olette sytyttäneet tulen, ei vielä seuraa, että teillä on jotakin keitettävää.»
XIII
Mitä tämä merkitsee? Išakuan rahastossa on tapahtunut ryöstö! Sieltä oli lähetettävä pääkonttoriin seitsemäntuhattaviisisataa rupiaa. Sikäläinen rahastonhoitaja oli vaihtanut rahat valtion rahastossa pieniksi seteleiksi voidakseen ne helpommin kuljettaa ja oli saanut ne valmiiksi kääröihin. Keskellä yötä tunkeutui huoneeseen aseistettu joukkio, haavoittaen Kasimia, vartijaa. Merkillisin seikka on se, että rosvot ovat ottaneet vain kuusituhatta rupiaa sirotellen loput lattialle, vaikka olisivat helposti voineet viedä kaikki. Ryöstö oli tapahtunut, nyt on poliisin vuoro. Rauha ei tule kysymykseenkään.
Uutinen oli ehtinyt kotiini ennen minua. »Sehän on kauheata, veli», huudahti Bara Rani. »Mitä nyt teemme?»
Minä en ollut asiasta paljoakaan välittävinäni. Koetin häntä rauhoittaa. »Jäähän meille vielä jotakin», sanoin minä hymyillen. »Tavalla tai toisella me asioista selviydymme.»
»Älä laske leikkiä, rakas veli. Miksi he ovat kaikki sinulle niin vihoissaan? Etkö voi tehdä heidän mielikseen? Miksi torjut kaikki luotasi?»
»En voi sallia maan joutuvan tuhon omaksi, vaikka siten olisinkin kaikkien mieliksi.»