»Kuinka kamalan teon ne ovatkaan tehneet polttopaikalla! On hirmuinen häpeä, että sinua kohdellaan sillä tavoin. Tšota Rani on englantilaisen naissivistyksensä nojalla kaiken pelon yläpuolella, mutta minä en saanut rauhaa, ennenkuin lähetin hakemaan papin torjumaan onnettomuutta. Tee minulle mieliksi, rakas veli, ja matkusta Kalkuttaan. Minä ihan vapisen ajatellessani mitä ne voivat sinulle vielä tehdä, jos yhä jäät tänne.»
Kälyni aito huolestuneisuus liikutti minua kovin.
»Sitäpaitsi», jatkoi hän, »olen sinua jo aikaisemmin varoittanut säilyttämästä suuria rahasummia huoneessasi. He voivat saada niistä vihiä. En ajattele niinkään rahoja, — mutta kuka tietää…»
Rauhoittaakseni häntä minä lupasin heti toimittaa hallussani olevan summan rahastoon ja lähettää sen mahdollisimman pian Kalkuttaan. Me lähdimme yhdessä makuuhuoneeseeni. Pukuhuoneen ovi oli kiinni. Kun koputin, kuului Bimala huutavan: »Minä olen pukeutumassa.»
»Mitä ihmettä Tšota Rani näin varhain päivällä pukeutuu?» huudahti kälyni. »Hänellä on kaiketi jälleen jokin Bande Mataram-kokous.»
»Kuulehan, sinä ryövärien ruhtinatar», huusi hän leikkisästi Bimalalle, »lasketko sinä siellä saalistasi?»
»Minä toimitan rahat talteen hieman myöhemmin», sanoin minä ja lähdin toimistohuoneeseeni.
Siellä oli poliisitarkastaja minua odottamassa. Oletteko päässeet rosvojen jäljille?» kysyin.
»Minulla on aihetta epäluuloihin.»
»Ketä epäilette?»