»Kasimia, vartijaa.»
»Kasimia? Mutta eikö hän haavoittunut?»
»Ei sanottavasti. Lihahaava reidessä. Luultavasti omaa tekoa.»
»Minä en voi sitä hänestä uskoa. Hän on erittäin uskollinen palvelija.»
»Te olette pitänyt häntä uskollisena, mutta siitä huolimatta hän on varas- Minä olen nähnyt henkilöiden, jotka ovat kaksikymmentä vuotta nauttineet ehdotonta luottamusta, äkkiä…»
»Jos niinkin olisi laita, en tahdo lähettää häntä vankilaan. Mutta miksi hän olisi jättänyt loput rahoja lattialle hajalleen?»
»Eksyttääkseen meidät jäljiltä. Mitä sanonettekin, teidän ylhäisyytenne, hän on tottunut sellaisiin temppuihin. Tosin hän on aina ajallaan toimessaan, mutta olenpa varma, että hän ottaa osaa kaikkiin lähiseudun ryöstöihin.»
Tarkastaja ryhtyi minulle selittämään niitä erilaisia menetelmiä, joiden nojalla käy mahdolliseksi ottaa osaa kahden-, jopa kolmenkymmenenkin mailin päässä tapahtuvaan ryöstöön ja siitä huolimatta olla ajallaan virantoimituksessa.
»Oletteko tuoneet Kasimin mukananne?» kysyin minä.
»En, hän on tutkintovankilassa. Viranomaisten velvollisuus on saattaa tutkimus käyntiin.»