»Amulja», jatkoi hän, »minä olen lähettänyt matkalaukkusi ja tavarasi asuntoosi. En tahdo enää säilyttää huoneessani sellaista, mikä kuuluu sinulle.» Tuon sanottuaan Sandip syöksyi pois huoneesta.
XIX
»Minulla ei ole ollut lepoa eikä rauhaa, Amulja, senjälkeen kuin lähetin sinut myymään korujani»; sanoin minä.
»Miksi ei, Rani-sisko?»
»Minä pelkäsin sinulle koituvan siitä vaikeuksia — olisivat voineet luulla sinua varkaaksi. Olisin mieluummin ollut ilman noita kuuttatuhatta rupiaa. Nyt sinun pitää vielä tehdä jotakin mielikseni: lähteä kohta kotiin äitisi luo.»
Amulja veti esiin pienen käärön ja sanoi: »Mutta sisar, minä olen hankkinut ne kuusituhatta rupiaa.»
»Mistä?»
»Minä tein voitavani saadakseni kultaa», jatkoi hän minun kysymykseeni vastaamatta, »mutta se ei minulle onnistunut. Niinpä minun täytyi tuoda seteleitä.»
»Sano minulle totuus, Amulja: mistä olet nuo rahat saanut?»
»Sitä en sano.»