»Kuulehan, ole nyt hyvä ja kuuntele kerrankin, mitä sanon! Lepää kunnollisesti tänään iltapäivällä. Tiedäthän, ettet voi junassa ollenkaan nukkua. Sinä olet niin uupunut, että voit joka hetki lysähtää kokoon. Tulehan nyt ja kylve sitä ennen!»
Kun menimme huoneeseeni, tuli Khema, palvelustyttö, luokseni, hypisteli ylen hämillään huntuansa ja virkkoi hiljaisin, anteeksianovin äänin, että poliisitarkastaja oli tullut puhuttelemaan hänen ylhäisyyttänsä, eräs vanki mukanaan.
»Onko hänen ylhäisyytensä varas tai ryöväri», kiivastui Bara Rani, »vai minkätähden poliisi on alinomaa hänen kintereillään? Mene sanomaan poliisitarkastajalle, että hänen ylhäisyytensä on kylpemässä!»
»Annahan kun katson, mistä on kysymys», pyysin minä. »Asia voi olla hyvinkin tärkeä.»
»Ei, ei», väitti kälyni vastaan. »Tšota Ranimme on eilen illalla leiponut valtavan määrän kakkuja. Minä lähetän muutamia poliisitarkastajalle, jotta hän pysyy rauhallisena, kunnes sinä ehdit valmiiksi.» Samassa hän työnsi minut huoneeseeni ja sulki oven jälkeeni.
Minulla ei ollut voimia vastustella sellaista pakkovaltaa — se on tässä maailmassa ylen harvinainen. Kulutelkoon tarkastaja aikaansa kakkuja syömällä. Mitäpä siitä, vaikka virkatoimi jääkin hieman lepäämään.
Poliisi oli viime päivinä ollut innokkaassa työssä: vanginnut milloin toisen, milloin toisen henkilön. Joka päivä tuotiin virkahuoneeseeni jokin syytön — huoneessaolijain suureksi huviksi. Minä otaksuin heidän jälleen tuoneen sellaisen onnettoman uhrin. Mutta miksi piti poliisitarkastajan yksin nauttia leivoksia? Se ei käynyt laatuun. Minä kolkutin ovea ankarasti.
»Jos olet järkesi menettänyt, niin valele nopeasti päätäsi kylmällä vedellä — se vilvoittaa sinua», virkkoi kälyni käytävästä.
»Lähetä leivoksia kahdelle», huusin minä. »Se, jonka he ovat varkaana tänne tuoneet, ansaitsee kenties suuremmalla syyllä kestitsemistä. Käske antaa hänelle aimo annos!»
Minä kiiruhdin kylpemään. Ulos tullessani näin Bimalan istumassa permannolla [paljaalla lattialla istuminen on murheen ja mielleyhtymän nojalla myöskin murtumuksen, katumuksen ilmaus] oven ulkopuolella. Voiko tuo olla minun entinen ylpeä, hemmoiteltu Bimalani?