»Mistä ne on löydetty?»
»Amulja Babun hallusta. Hän saapui eilen illalla Tšaknan toimiston johtajan luo ja sanoi rahojen löytyneen. Johtaja nähtävästi säikähti rahojen löytymistä vielä enemmän kuin niiden ryöstämistä. Hän pelkäsi voitavan epäillä, että hän oli setelit kätkenyt ja nyt keksinyt tällaisen akkain jutun, koska pelkäsi asian tulevan ilmi. Hän pyysi Amuljaa hieman odottamaan, sanoi lähtevänsä hakemaan virvokkeita ja tuli suoraa päätä virastoon. Minä lähdin heti matkaan, otin Amuljan mukaani ja olen koko aamun turhaan yrittänyt saada häneltä jotakin tietää. Hän ei sano, mistä on rahat saanut. Minä varoitin häntä huomauttamalla, että hän jää lukkojen taakse, kunnes suostuu sanomaan. Siinä tapauksessa, arveli hän, täytyisi hänen valehdella. Hyvä, sanoin minä, tee niin! Hän kertoi löytäneensä rahat pensaasta. Minä huomautin hänelle, ettei ole niinkään helppo valehdella. Mistä pensaasta ja mistä paikasta? Miksi olit siellä? — Kaikkiin noihin kysymyksiin oli hänen vastattava. 'Olkaa huoletta', sanoi hän, 'minulla on riittävästi aikaa vastausten keksimiseen'.»
»Mutta niiksi ahdistelettekaan Amulja Babua, kunnianarvoista nuorta miestä?»
»Minä en ollenkaan halua häntä ahdistella», virkkoi poliisitarkastaja. »Hän on hyvän perheen lapsia, vieläpä koulutoverini, Nibaran Babun, poika. Minä kerron teidän ylhäisyydellenne, kuinka asian laita epäilemättä on. Amulja tuntee varkaan, mutta tahtoo häntä suojella kääntämällä epäluulot itseensä. Sellaisia temppuja hän harrastaa. Kuulehan, nuori mies», jatkoi hän Amuljan puoleen kääntyen, »minäkin olin kerran kahdeksantoista vuoden ikäinen ja Ripon College’in ylioppilas. Olin silloin vähältä joutua vankilaan, kun yritin puolustaa erästä ajuria poliisimiestä vastaan. Hädin tuskin siitä pelastuin.» Sitten hän jälleen kääntyi sanomaan minulle: »Teidän ylhäisyytenne, todellinen varas nyt nähtävästi pääsee pakoon, mutta luulenpa tietäväni, kuka tämän asian takana piilee.»
»Kuka?» kysyin minä.
»Se johtaja, vartijan, Kasimin, kanssa.»
Kun poliisitarkastaja vihdoin oli poistunut, sitä ennen laveasti selostettuaan otaksumaansa, sanoin minä Amuljalle: »Jos sanot minulle, kuka rahat on varastanut, niin lupaan sinulle, ettei kukaan joudu kärsimään.»
»Minä olen ne varastanut», sanoi hän.
»Mutta miten se on mahdollista? Miten olikaan sen aseistetun miesjoukon laita?…»
»Se olin minä, minä yksin!»