»Minulla on alinomaa ollut teidän kuvanne mielessäni ja minä en ole lausunut ainoatakaan valheen sanaa», jatkoi Amulja. »Tunnussanan Bande Mataram minä olen heittänyt iäksi menemään. Olen saanut jo palkkanikin, prasadinne , kohta kun saavuin palatsiin.»
Bima ei voinut käsittää hänen viimeksi lausumiaan sanoja ja katseli häntä ihan ihmeissään. Amulja veti esiin liinansa, avasi sen ja näytti hänelle leivokset. »En syönyt niitä kaikkia», sanoi hän. »Säilytin nämä nauttiakseni ne sitten, kun te itse asetatte ne eteeni.»
Minä huomasin olevani ihan tarpeeton ja lähdin pois huoneesta. Minä voin saarnata mielin määrin — mietin minä itsekseni — ja vaivaini palkaksi poltettiin minun kuvani. Minun ei ollut vielä onnistunut ohjata ainoatakaan sielua pois kadotuksen tieltä. Se, jolla on oikeat lahjat, voi tuon tehdä pelkällä viittauksella. Minun sanoissani ei ole sellaista voimaa. Minä en ole liekki, vaan musta, sammunut kekäle. Minä' en kykene sytyttämään yhtäkään lamppua. Elämäni todistaa sen: kaikki lamppuni ovat jääneet sytyttämättä.
XVI
Minä palasin hitaasti sisäsuojiin. Bara Ranin huone nähtävästi veti minua jälleen puoleensa. Minussa eli vastustamaton halu saada tuntea, että tämä elämäni oli kyennyt koskettamaan jonkin toisen elämänsoittimen kieltä, joka vastasi minulle täyteläisin, lämpimin äänin. Olemassaoloansa ei voi täysin tuntea, jos etsii sitä vain omasta itsestänsä — sen täyttymys on löydettävä ulkopuolelta.
Kun tulin kälyni huoneen ovelle, astui hän ulos ja sanoi: »Minä pelkäsin sinun viipyvän kauan tänäkin iltana. Olen sentään käskenyt valmistaa sinulle illallista kohta kun kuulin sinun tulevan. Se tuodaan heti.»
»Minä haen sillävälin kaapistani rahasi, jotta ne ovat valmiina», sanoin minä.
Kun kuljimme huoneeseeni, kysyi kälyni, oliko poliisitarkastaja tuonut mitään tietoa ryöstöstä. Minua ei oikein haluttanut ryhtyä yksityiskohtaisesti kertomaan, kuinka rahat oli tuotu takaisin. Vastasin siis vältellen: »He touhuavat kovin sen asian vuoksi.»
Tultuani pukuhuoneeseeni ja vedettyäni esille avainkimppuni minä huomasin, että renkaasta puuttui kassakaapin avain. Kuinka typerän hajamielinen minä olinkaan! Vielä tänä aamuna olin avannut suuren määrän arkkuja ja lipastoja ollenkaan huomaamatta, että tuo avain oli poissa.
»Mihin onkaan avaimesi joutunut?» kysyi kälyni.