»Ei, ei», toistin minä, »tämä ei käy laatuun. Paneuduhan edes hetkiseksi makuulle!»
»Mutta miten sinä selviydyt tästä kaikesta?»
»Aivan helposti.»
»Sinä voit kerskua tulevasi toimeen ilman minua, minä sitävastoin — toden tunnustaakseni — en. Unikin kieltäytyi tulemasta luokseni, kun lepäsin yksin tuolla huoneessani.» Samassa hän kävi jälleen toimeen.
Sitten tuli keskeytys: saapui palvelija ilmoittamaan, että Sandip Babu anoi päästä puheille. Minä en uskaltanut kysyä, ketä hän halusi puhutella. Taivaan valo tuntui äkkiä väistyvän mimoosan lehtien tavoin.
»Tule, Bima!» virkkoi mieheni. »Mennään kuulemaan, mitä Sandipilla on meille kerrottavaa. Koska hän on palannut, vaikka jo sanoi jäähyväiset, täytyy hänellä olla jotakin erikoista sanottavaa.»
Minä lähdin mukaan vain sen vuoksi, että olisi ollut vieläkin vaikeampi jäädä. Sandip katseli erästä seinällä riippuvaa kuvaa. Meidän astuessamme huoneeseen hän sanoi: »Te varmaan ihmettelette, miksi mies on tullut takaisin. Mutta tiedättehän, ettei henki ole manattu, ennenkuin kaikki juhlalliset menot on suoritettu.» Samassa hän veti taskustaan käärön, asetti sen pöydälle ja avasi sen. Siinä olivat kultarahat.
»Älä ymmärrä minua väärin, Nikhil», sanoi hän. »Et saa kuvitella, että minä olen esimerkkisi vaikutuksesta äkkiä muuttunut kunnialliseksi. Minä en ole niitä miehiä, jotka tutisten ja katuen palaavat jättämään takaisin vääryydellä saatuja rahoja. Mutta…»
Hän vaikeni. Hetkisen kuluttua hän kääntyi Nikhilin puoleen, mutta hänen sanansa kohdistuivat minuun: »Niin, kuningatar, katumus on vihdoinkin löytänyt tien minun tähän saakka rauhalliseen omaantuntooni. Koska minun on joka yö, ensimmäisen unen ohimentyä, taisteltava sitä vastaan, en voi pitää sitä pelkkänä houreena. Sitä ei pääse pakoon, en minäkään, ennenkuin sen velka on maksettu. Sen hengen käsiin minä niinmuodoin lasken, mitä tässä tuon takaisin. Jumalatar, teiltä ainoalta koko maailmassa minä en voi viedä mitään. Te ette päästä minua menemään, ennenkuin olen ihan tyhjä. Ottakaa tämäkin takaisin!»
Hän veti viittansa alta korulippaan, laski sen pöydälle ja lähti pois nopein askelin.