»Te naiset heikkoja!» huudahdin minä nauraen. »Miehet ihannoivat teidän herkkyyttänne ja haurauttanne, ja te erehdytte senvuoksi pitämään itseänne heikkoina. Mutta juuri te naiset olettekin voimakkaat. Miehet pitävät suurta hälinää niin sanotusta vapaudestansa, mutta ne, jotka tuntevat sisäisen olemuksensa, tietävät, kuinka epävapaita he todellisuudessa ovat. He ovat omin käsin sepittäneet pyhät kirjat orjuuttaakseen niillä itseänsä; ihanteellisuudessaan he ovat tehneet naisista kultaiset kahleet ruumiinsa ja sielunsa ympärille. Ellei miehillä olisi erinomainen kyky kietoutua omiin verkkoihinsa, ei mikään voisi heitä orjuuttaa. Mutta te naiset, te olette tahtoneet käsittää todellisuuden ruumiillanne ja sielullanne. Te olette synnyttäneet todellisuuden. Te olette imettäneet todellisuutta rinnoillanne.»
Bima on naiseksi paljon lukenut, eikä ollut helppo saada häntä tunnustamaan väitteitäni päteviksi. »Jos olisi niin laita», huomautti hän, »niin naiset eivät viehättäisi miehiä.»
»Naiset huomaavat vaaran», vastasin minä. »He tietävät miesten rakastavan silmänlumetta ja antavat sitä heille täydet määrät käyttelemällä heidän omia lauseparsiansa. He tietävät paheeseen taipuvan miehen pitävän huumauksesta enemmän kuin ravinnosta ja tarjoutuvat hänelle huumausaineeksi. Naisen ei tarvitse teeskennellä, ellei hän tee sitä miehen vuoksi.»
»Miksi siis yritätte hävittää mielenharhaa?»
»Vapauden vuoksi. Tahtoisin nähdä isänmaani vapaana. Tahtoisin nähdä inhimilliset suhteet vapaina.»
III
Minä tiedän, ettei ole hyvä äkkiä herättää unissakävijää. Mutta minä olen luonnostani niin hillitön, ettei epäröivä käyntitapa minulle sovellu. Minä tiesin uskaltavani ylen paljon tuona päivänä. Minä tiesin, että sellaisten aatteiden ensimmäinen sysäys voi tuntua melkein sietämättömältä. Mutta kun on kysymys naisista, pääsee uskaliain aina voitolle.
Me olimme jo johtumassa hyvään alkuun, kun sisään astui Nikhilin vanha opettaja, Tšandranath Babu. Maailma ei olisi niinkään ikävä olopaikka, ellei olisi noita koulumestareita, jotka tekevät sen siinä määrin tympäiseväksi, että mieluimmin lähtisi tiehensä. Nikhilin kaltaiset ihmiset tahtovat aina tehdä maailmasta koulun. Ja puheenaolevana iltapäivänä tuo koulun ruumiillistuma astui huoneeseen juuri ratkaisevalla hetkellä.
Meissä kaikissa säilyy jossakin sydämemme sopukassa koulupojan luonto. Niinpä minäkin hieman säikähdin. Bima rukka se heti asettui koreasti paikalleen, etumaiseen penkkiin, kuten luokan paras tyttö ainakin. Hän näytti äkkiä muistavan, että oli suoritettava tutkinto.
On olemassa henkilöitä, jotka ikuisten vaihdemiesten tavoin väijyskelevät radan varrella valmiina ohjaamaan ajatustemme junan raiteelta toiselle.