»Tuo kaikki kelpaa kouluvihkoihin», vastasin minä. »Meille on tärkein asia oman sydämemme palo. Nyt me vain kylvämme okaita toisten jalkapohjia varten; tuonnempana, kun ne pistävät meitä itseämme, on kyllin aikaa katumiseen. Mutta miksi pelkäisimme sitäkään? Kun meidän kerran on kuoltava, ehdimme hyvinkin kylmentyä. Niin kauan kuin olemme tulella, me kiehumme ja kuohumme.»
Tšandranath Babu hymyili. »Kiehukaa mielin määrin», virkkoi hän, »mutta älkää erehtykö pitämään sitä työnä tai sankaruutena. Kansat jotka ovat saaneet maailmassa jotakin aikaan, eivät ole kuohahdelleet; ne ovat toimineet. Mutta kun ne, jotka ovat aina työtä pelänneet, kerran heräävät tajuamaan surkeata tilaansa, niin he yrittävät siitä vapautua väkivaltaisesti ja hutiloimalla.»
Minä olin juuri vyöttämässä kupeitani musertavaa hyökkäystä varten, kun
Nikhil palasi. Tšandranath Babu nousi ja virkkoi, Bimaan katsahtaen:
»Nyt minun täytyy lähteä, maammoseni, minulla on töitä suoritettavana.»
Hänen lähdettyänsä minä näytin Nikhilille kirjaa, joka oli kädessäni.
»Minä herroin vastikään Mehiläisemollemme tästä kirjasta», sanoin minä.
Yhdeksänkymmentäyhdeksän henkilöä sadasta voi pettää valheen avulla, mutta tämä ikinen koulumestarin kasvatti on helpommin peittävissä totuutta käyttelemällä. Hänen kanssaan on paras pelata avointa peliä, levittää korttinsa pöydälle.
Nikhil luki kirjan nimen, mutta ei virkkanut mitään. »Nämä kirjailijat», jatkoin minä, »lakaisevat pois kaikki ne koreat puheenparret, jotka ovat pölykerroksena peittäneet maailmaamme. Senvuoksi minä, kuten sanoin, tahtoisin sinun sen lukevan.»
»Minä olen sen lukenut», sanoi Nikhil.
»No, mitä siitä arvelet?»
»Ne, jotka saarnaavat yhtäläistä omistusoikeutta, eivät saa itse olla varkaita. Jos he ovat varkaita, niin heidän saarnansa on valhe. Sellaista kirjaa ei ymmärrä oikein se, jonka mielessä kytee intohimon palo.»
»Intohimo», vastasin minä, »intohimo se juuri onkin paras opastajamme. Se, joka suhtautuu epäluuloisesti intohimoon, tekee saman virheen kuin toinen, joka tahtoo temmata silmän päästänsä nähdäkseen paremmin.»