IX

Työmme edistyy ripeästi. Mutta vaikka olemme huutaneet itsemme käheiksi julistaen muhamettilaiset veljiksemme, on meidän kuitenkin ollut pakko oivaltaa, ettemme milloinkaan onnistu taivuttamaan heitä kokonaan puolellemme. Senvuoksi meidän täytyy heitä kerrassaan sortaa, saada heidät tajuamaan, että herroina ja käskijöinä olemme me. Nyt he näyttävät hampaitansa, mutta vielä he tanssivatkin kuin kesyt karhut meidän pillimme mukaan.

»Jos yhtyneen Intian aate on oikea», väitti Nikhil vastaan, »niin muhamettilaisilla täytyy välttämättä olla siinä sijansa.»

»Epäilemättä», vastasin minä, »mutta meidän tulee tietää, missä heidän sijansa on, ja pitää huolta siitä, että he pysyvät alallansa, koska he muuten alinomaa meitä häiritsevät.»

»Tahdotte siis aiheuttaa häiriötä ehkäistäksenne häiriötä?»

»Entä miten sinä menettelisit?»

»On olemassa eräs tunnettu keino riitain välttämiseksi», virkkoi Nikhil merkitsevästi.»

Minä tiedän, että Nikhilin puheet, kuten kelpo ihmisten kertomukset, aina päättyvät moraaliseen väittämään. Omituista on se, että hän yhä itse uskoo moraalisiin käskyihinsä, vaikka tuntee ne erittäin hyvin. Hän on parantumaton koulupoika. Hänen ainoa ansionsa on vilpittömyys. Pahinta on, etteivät hänenlaisensa henkilöt myönnä kuolemaakaan lopulliseksi, vaan suuntaavat aina katseensa johonkin seuraavaan.

Minä olen kauan hautonut erästä suunnitelmaa, jonka toteuttaminen, jos se kävisi päinsä, saisi koko maan hehkumaan innostusta. Me emme kykene milloinkaan herättämään maanmiehissämme todellista isänmaallista tunnetta, ellemme voi osoittaa heille kotimaatamme havainnollisena kuvana. Meidän tulee tehdä siitä jumalatar. Toverini käsittivät kohta asian. »Kunpa keksisimme sopivan kuvan!» huudahtivat he. »Ei maksa vaivaa ryhtyä keksimään», huomautin minä. »Meidän on omaksuttava jokin yleisesti tunnustettu kuva ja tehtävä siitä maamme vertauskuva, jota kohti kansakunnan tunteet virtailevat tottumuksen syviä uomia pitkin.»

Nikhilin luonnollisesti täytyi väitellä sitäkin vastaan. »Asiassa, jota pidämme oikeana», sanoi hän minulle hiljattain, »emme saa turvautua harhakuvitelmiin.»