»Milloin sen siis tarvitsette?»
»Huomenna.»
»Te saatte sen huomenna.»
KAHDEKSAS LUKU
Nikhilin kertomus
X
Paikallislehdet ovat alkaneet julkaista minua vastaan tähdättyjä artikkeleita ja kirjeitä. Pilakuvain ja häväistyskirjoitusten vuoro kuuluu myös tulevan. Iva ja huumori rehoittavat minun kustannuksellani, ja siten levitetyille valheille nauraa koko maa ihan katketakseen. He tietävät olevansa etuoikeutettuja heittämään lokaa, ja sävyisä ohikulkija joutuu saamaan siitä osansa.
He sanovat, että kaikki tiluksillani asujat, ylhäisimmistä alhaisimpiin asti, ovat swadeši liikkeen suosijoita, vaikka eivät uskalla sitä julkisesti tunnustaa, koska pelkäävät minua. Ne harvat, jotka ovat olleet riittävän urhoollisia minua uhmatakseen, ovat muka saaneet tuta ankaraa vainoa. Minun sanotaan olevan salaisessa liitossa poliisin ja hallintoviranomaisten kanssa, ja ankarain ponnistusteni, joiden tarkoituksena on liittää perittyyn arvonimeeni uusi ulkomainen, arvellaan johtavan tulokseen.
Toisaalta ovat lehdet täynnä isänmaan uskollisten ja kuuliaisten poikain, zamindarien Kundun ja Tšakravartin ylistystä. Kunhan maassamme olisi muutamia heidänlaisiansa kelpo patriootteja, arvelevat he, niin saisivat Manchesterin tehtaat piankin soittaa omaa hautausvirttänsä, säveleenä Bande Mataram.
Sitten tulee veripunaisella väriliuoksella kirjoitetussa kirjeessä luettelo kaikista niistä petollisista zamindareista, joiden varastohuoneet on poltettu, koska he eivät ole suostuneet kannattamaan suurta asiaa. Pyhä tuli — sanotaan kirjeessä — on sytytetty täyttämään pyhitettyä tehtäväänsä: puhdistamaan maata. Muitakin voimia on työssä, pitämässä huolta siitä, etteivät henkilöt, jotka eivät ole isänmaan oikeita poikia, edelleen rehentele sen sylissä. Allekirjoituksena on ilmeinen salanimi.