Vaikka siis Nordenskiöldin ja hänen toveriensa matka oli täynnä uhkaavia vaaroja ja vaivoja, niin olivat kuitenkin kaikki iloisella mielellä. Nordenskiöld oli näet sekä mitä huolellisimmasti valmistanut kaikki, mitä tarvittiin talvenpidon varalta, että sitä paitse niin hyvästi ja tarkkaan ottanut vaaria kaikista saaduista kokemuksista ilma- ja jääsuhteista, joita oli matkalla odotettavana, että hän niiden perustuksella voi toivoa aivan onnellista loppua matkalleen.
Matkan alun vaikeuttivat pitkälliset vastatuulet, sade, sumu ja ylen kova aaltoileminen. Molempien laivojen täytyi senvuoksi heittää ankkurinsa erään Nordkapin likellä olevan kalliosaaren, Lokkisaaren, luona. Sillä saarella on, paitse joukko kalamökkiä, myös kirkko, kauppapuoti, sairashuone ja postikonttori, pohjoisin maailmassa. Siellä sivistyksen äärimmäisillä rajoilla peräpohjolassa otettiin matkustavaiset erittäin ystävällisesti ja sydämmellisesti vastaan seudun vieraanvaraisissa perheissä. Koko saarella ei ole yhtään metsiä, ainoastaan pensaita. Kaikki maanviljelys on siellä mahdotoin, mutta hyvin hoidetuissa ryytimaatilkuissa asuinhuoneitten vieressä viljellään retiisiä ja kasvuksia. Puolukoita kasvaa saarella, mutta niin vähän, että kaikki mitä voi poimia ei tee enempää kuin tuopin tai korkeintaan kannun. Mustikoita löytyy vähän enemmän, mutta muuraimia on runsaasti.
Mutta Nordenskiöld halusi päästä eteenpäin, ja vaikka sää oli yhä epäedullinen, nostettiin ankkuri ja matkaa jatkettiin.
Lähin päämaali oli Novaja Semla ja Kaarian meri. Matka sinne meni onnellisesti ja nopeasti, ja heinäk. 28 p. tuli maa näkyviin. Se oli Hanhimaa, matala, ruohokenttiä ja lukemattomia pikkujärviä täynnä oleva rantaseutu, joka pistää ulomma Novaja Semlan päämaasta. Nimensä on se saanut suuresta hanhi- ja joutsenpaljoudesta, joka munii siellä. Joutsenien pesät ovat niin suuria että ne voipi nähdä jo kaukaa. Ne ovat tehdyt sammaleista, joita joutsenet poimivat maasta ylt'ympäri pesää kolmen kyynärän leveältä, jonka kautta ympärille muodostuu ikään kuin vallihauta. Itse pesä on katkaistun kartion muotoinen ja sen yläosassa on syvennys, johon naaras munii neljä suurta, valkeanharmaata munaa. Ylipäätään ei lintujen elämä sillä rannalla ole likimainkaan niin vilkasta, kuin tavallisesti muualla peräpohjolassa.
Vaikka Hanhimaa kaukaa katsoen näyttää aivan tasaiselta ja alavalta, kohoaa se kuitenkin rannasta sisämaahan päin hitaasti ja aallonmuotoisesti lukemattomilla järvillä peitetyksi yläiseksi tasamaaksi. Kesäkuun lopussa tahi heinäkuun alussa tulee suurin osa Hanhimaata melkein lumettomaksi ja pian sen jälkeen pukeutuu pohjoinen kukkamaailma muutamiksi harvoiksi viikoiksi koko väriloistoonsa. Kuivat, suotuisilla kohdilla olevat paikat peittyvät nyt matalaan, mutta hyvin rikkaasen, minkään ruohon ja minkään pensaan kätkemättömään kukkapenkkiin. Kosteammilla paikoilla tapaa oikeita ruohikkoja, jotka, ainakin kaukaa katsoen, näyttävät viheriäisiltä, hymyileviltä niityiltä.
Matkaa jatkettiin sieltä pitkin Novaja Semlan länsirantaa kauniilla ja tyynellä ilmalla. Meri oli jäätöintä ja maalla näkyi lunta vaan siellä täällä notkoissa.
Kun oli tultu Jugor Schariin, Kaarian meren eteläisimmälle suulle, havaittiin merellä höyrylaiva. Monen arvaamisen jälkeen tunnettiin se vihdoin toiseksi niistä kahdesta laivasta, jotka olivat lähteneet edeltä. Se oli nyt kääntynyt yhtymäpaikalta takaisin etsimään Vegaa. 21 p. oli sitten koko se pieni jäämerilaivasto koossa ja ankkurissa määrätyllä yhtymäpaikalla, Chaborowan kylän luona, joka on mannermaalla, eteläänpäin Jugor Scharista, ja erään pienen, kalarikkaan joensuun länsipuolella. Kesäsittäin asuu paikalla joukko samojeedia, jotka syöttävät porokarjojansa Waigatsch-saarella ja ympärillä olevalla tunturilla, sekä muutamia venäläisiä ja venäläistyneitä suomalaisia, jotka tulevat sinne harjottamaan vaihtokauppaa samojeedien kanssa ja heidän avullaan kalastamaan ja metsästelemään ympärillä olevassa meressä.
Kylässä, taikka "Samojeedikaupungissa" niinkuin erämiehet sitä suurellisesti nimittävät, on niinkuin muissakin suurissa kaupungeissa, kaksi kaupungin-osaa, nimittäin isoisten kaupunki, jossa on muutamia laakoilla turvekatoilla peitettyjä puumökkiä, ja kansankortteli, taikka joukko likaisia samojeeditelttoja. Sitäpaitse on kylässä pikkuinen kirkko. Sen kirkon luona näkee, niinkuin monissa paikoin rannallakin, suuria puuristiä. Niitä ovat pystyttäneet erämiehet, hädässä ja vaarassa tehdyn lupauksen mukaan, tahi taivuttaaksensa pyhimystä sen kautta antamaan onnea ja hyvää saalista. Kirkkona on hyvin vaatimatoin puumaja, jossa on kaksi huonetta. Sisimmäisessä huoneessa, joka on varsinainen kirkko, näkee joukon pyhäinkuvia, joita erämiehet kylässä ollessaan ovat sinne asettaneet. Kuvien eteen oli ripustettu suuria, kiemuraisia vaskilamppuja tahi kynttiläjalkoja, täynnä useita pieniä ja muutamia paksuja vahakynttilöitä, jotka sytytettiin, kun Nordenskiöld ja hänen toverinsa kävivät kirkossa.
Kylässä nähtiin paljon kauppatavaroilla kuormitettuja rekiä, joiden syksyllä piti lähteä Venäjälle. Tavaroina oli hylkeenrasvaa, sekä naalin, ketun, jääkarhun, suden, ahman, peuran ja hylkeen nahkoja; vielä olivat kauppamiehet koonneet suuret joukot hanhenkyniä, sulkia, untuvia ja riekon siipiä. Viimemainittujen piti varmaan kerta tulla Euroopan naisten hattujen koristuksiksi.
Samojeedit ovat kastetut kreikkalais-katoliseen uskoon, mutta palvelevat sen ohella vanhoja epäjumaliaan, jotenkin niinkuin venäläiset palvelevat pyhäinkuvia. He kulkevat usein yli sadan penikulman vanhoille pakanallisille uhripaikoilleen, viedäksensä sinne lahjojansa. Miehet pitävät useampia vaimoja ja avioliittoon mennään ilman mitään juhlallisuuksia. Vaimoja pidetään kaikissa miehen vertaisina, joka on kaunis piirre tuossa raa'assa luonnonkansassa. Joutohetkinään samojeedit mielellään laulavat ja kertovat satuja. Nordenskiöld tiesi että samojeedit aina matkoillaan kuljettavat epäjumalansa mukanaan, ja koetti sen vuoksi saada ostaa muutamia sellaisia. Mutta he vastasivat hänelle alussa vältellen. He eivät näyttäneet uskaltavan vihoittaa jumalia, ja kenties häpesivät he myös jumaliensa yksinkertaisuutta. Mutta muutamien hopearuplien loiste saattoi sentään vihdoin erään vanhan mummon heittämään kaikki epäilykset. Hän meni yhden kuormitetun reen luo ja haeskeli ison aikaa, kunnes sai käsiinsä vanhan, kuluneen nahkasaappaan. Siitä otti hän kauniin nahkasukan, jossa hänellä oli neljä jumalaa. Pitkillä puhumisilla sai Nordenskiöld vihdoin ostaa ne hyvin kalliista hinnasta. Yksi niistä oli nukki, jonka nenä oli taivutettua vaskipeltiä; eräs toinen ryysyihin kiedottu, messinkilevyillä koristettu kivi, jonka yksi syrjä oli ihmiskasvojen näköä. Kaikki samojeedien jumalat eivät kumminkaan olleet yhtä muodottomia. Näkipä Nordenskiöld vallan hyvästikin muodostettuja nukkia, rautaiset, taotut joutset kädessä, vaikk'ei hän saanut niitä ostaaksensa.