Korkeammatkin eläinmuodot ilmestyvät napaseuduilla lukuisammin merellä kuin maalla. Niiden joukosta etsii kuitenkin nyt jo turhaan lukuisia parvia Grönlannin valaita (Balaena mysticetus), joka pitkän aikaa oli niin yleinen niillä tienoin, että niiden pyynti oli useitten maitten arvokas tulolähde. Se on nyt niin hävitetty, ett'ei enää kannata laittaa reilaan laivoja sen pyytämiseksi siellä.
Tärkeimmät pyyntieläimet näillä tienoin ovat viimeisenä viitenäkymmenenä vuonna olleet mursut. Niitä oli erittäin runsaasti Huippuvuorilla. Niin voivat erämiehet 1600-luvulla tappaa 700-800 mursua muutamassa tunnissa. Mursut makasivat tavallisesti suurissa joukoissa jollakin tasaisella hiekkarannalla, sikeästi nukkuen päivänpaisteessa, pitäen kuitenkin muutamia vartijoita. Jos erämiesten silloin onnistui varovasti vastatuuleen lähetä maata ja tappaa ne mursut, jotka makasivat alahalla rannalla, niin joutui koko karja helposti erämiesten saaliiksi.
Kun pyytäjä ahdistaa naarasta poikasinensa, koettaa äiti kaikin tavoin pelastaa poikastansa. Se sysii ja nyhkii pikku eläintä, kiirehtiäksensä pakoa, ja sukeltaa veteen, poikanen etukäpälän alla, eksyttääkseen takaa-ajajata. Kuitenkin joutuvat he usein molemmat pyytäjän saaliiksi, sillä huolenpito poikasesta estää äidin pelastumista.
Seurallisuus ja uteliaisuus näyttää olevan pääpiirre mursujen luonteessa. Kun Nordenskiöld kerta, hiljaisena, kauniina pohjolan kesäpäivänä souteli ajojääpalaisella merellä, keskellä melkoista joukkoa näitä eläimiä, seurasi osa niistä venettä ison matkaa aivan rauhallisesti, silloin tällöin päästäen röhkivän äänen; toiset uiskentelivat vallan lähellä ja kohottivat itseään korkealle vedestä, tarkastellakseen hiukan muukalaisia; toiset taas makasivat niin tiuhassa jääpalasilla, että ne painuivat aina vedenpintaan saakka, kun meressä uiskentelevat toverit väkisin koettivat päästä juuri ennestään täytetylle jääkappaleelle, vaikka joukko tyhjiä kuljeskeli likellä.
Usein tapahtuu että erämiehet, tapettuaan naarasmursun, ottavat poikasen kiinni elävältä. Se tulee helposti kesyksi ja hyvin uskolliseksi hoitajalleen. Se koettaa paraimman jälkeen seurata kannella käveleviä merimiehiä, kuivalla kulkemiseen huonosti sopivilla jaloillaan, eikä saa lepoa, jos se jätetään yksin. Valitettavasti elävät nämä eläimet vaan muutamia viikkoja vankeudessa.
Keskiajalla kerrottiin monta ihmeellistä juttua mursuista. Niin sanottiin sen m.m. tavallisesti makaavan sillä lailla, että se suurista torahampaistaan riippui rantakallioissa. Erämiehet lähestyvät silloin veneellään, leikkaavat palan sen nahasta ja kiinnittävät jonkun köyden toisen pään loveen ja sitovat toisen pään paaluun tahi vuoren sisään lyötyyn rautarenkaasen. Sitten heittävät he kivillä eläintä päähän, josta se vihdoin herää ja, koettaessaan päästä irti, jättää nahkansa. Itse kuolee eläin pian sen jälkeen tahi heitetään puolikuolleena rannalle.
Muut Novaja Semlalla elävät pyyntieläimet ovat partahylje (Phoca barbata), Grönlannin hylje (Phoca groenlandia), kiehkuraishylje eli norppa (Phoca hispida) ja maitovalas (Delphinapterus leucas).
Novaja Semlalta Jeniseille.
Elok. 4 p. aamulla nostivat kaikki laivat jälleen ankkurinsa ja tuo pieni laivasto mennä höyrysi Waigatsch-salmen eli Jugor Scharin kautta Kaarian merelle eli Kara-merelle.
Novaja Semlan eteläosa tulee kesällä aivan jäättömäksi, mutta 73 leveys-asteen pohjoispuolella alkavat jäätiköt. Matala tasankomaa muuttuu samalla vuoriseksi ja purjehtija näkee kaukaa hujan hajan yksinäisiä vuorenkukkuloita, joiden välistä jääjoukot loistavat; itse kukkulat ovat kesällä jäättömiä. Mutta vasta kauvempana pohjoisessa alkavat varsinaiset jääkentät, jotka lopuksi muodostavat tiviin sisämaanjään, joka mahtavalla jääpeitteellään tasoittaa vuoret ja laaksot ja muuttaa sisämaan jääerämaaksi. Tämän jääerämaan halkaisee kesällä kuohuvat virrat, jotka tavallisesti laskevat jääkenttään muodostuneesen järveen, joka laskee vetensä jään alitse useita tuhansia jalkoja korkean rotkoholvin kautta läpinäkyvätä jäätä. Toisin paikoin näkee virran, joka pauhaavalla melulla syöksee johonkin koloon, ruiskuttaakseen jälleen vähän matkaa kauvempana ylös korkean putouksen jostakin jäänhalkeamasta. Silloin tällöin kuulee melun, niinkuin kanuunanlaukauksen jään sisästä. Se on uusi jäätikköloiro, joka on muodostunut, tahi, jos ollaan likellä rantaa, jäälohkare, joka on syössyt mereen. Sillä vuorien väliin likistynyt jää pusertuu eteenpäin laaksourien kautta merta kohti ja muodostaa silloin usein oikeita jääkoskia, joissa mahtava jääpeite, musertuneena ja palottuna, verrattain nopeasti kierii alaspäin, jos laaksoura on jyrkästi vieru, sinkahuttaen korkealle suuria kallionlohkareita ja työntäen mereen oikeita jäävuoria. Jos laaksoura on leveä ja tasainen, kulkee jäävirta hitaammin ja seisahtuu korkeana jääseinänä rannalle, josta silloin tällöin suuria jääkappaleita irtaantuu; mutta jos laakson vieremä on vaan vähäinen, sulaa jääreuna hitaasti ja näkymättömästi pois. Kun Novaja Semlan sisämaanjää kumminkin alaltaan on verrattain vähäinen, ei siellä irtaannu mitään erittäin suuria jäävuoria, jonka vuoksi niitä ei tapaa Kaarian merelläkään.