Jäähuoneen lähelle rakennettiin n.k. lämpömittarihäkki ja myöhemmin talvella laitettiin ympärillä oleviin kinoksiin pari muuta havaintohuonetta lumesta, grönlantilaiseen rakennustapaan, s.o. puolipallonmuotoista. Tavarahuone oli myös laitettu lähelle ja vähän matkaa observatoorista oli suuri puulaari, johon havaintojentekijä pani kiväärinsä, joka jokaisella aina oli mukana laivalta kulkiessa, ja muut rautakalut, mitä hänellä oli, ennenkuin astui observatooriin.
Tien osaaminen kulkiessa observatooriin ja sieltä takaisin lumipyryssä tahi pimeässä olisi ollut aivan mahdotointa, ja auttamattomasti kadonnut olisi se ollut, joka olisi sattunut eksymään. Sen vuoksi laitettiin jääpatsaille johtonuora laivalta observatoorille, ja senkin avulla kävi tien osaaminen usein vaikeaksi.
Tyynellä ilmalla on tuskin 40 asteen pakkanen tukala, mutta jo heikommallakin tuulella käy esm. 35 asteen kylmä aivan vaaralliseksi sille, joka käy vastatuuleen ilman tarpeellista turvaa kasvoille, käsille tahi ranteille kylmää viimaa vastaan. Ilman mitään kovempia tuskia, puree pakkasenvihat, jotka, joll'ei niitä ajoissa lievitetä hieromalla lumella tahi paljaalla kädellä, helposti voipi tulla aivan vaarallisiksi. Useimpia niistä, jotka silloin ensikertaa pitivät talvea peräpohjolassa, puri ensimmäinen pakkanen enemmän tahi vähemmän, mutta onneksi ei ketään niin paljo, että kukaan olisi pahempata vahinkoa saanut.
Puku, jota Vega-miehet pitivät talvella, suojasi paraiten pakkaselta. Siihen kuului paksut ja hyvät villaiset alusvaatteet; purjekankainen mekko, joka vedettiin tavallisen viitan päälle suojaksi tuulta ja pyryä vastaan; lappalaispeski, joka oli niin lämmin, että sitä vaan käytettiin pitemmillä talvisilla rekimatkoilla; pari hyvin suuria purjekankaisia saappaita, täynnä kenkäruohoa, jommoista lappalaiset käyttävät; pyöreä lakki ja paslikki; hylkeennahasta ja säämiskästä tehdyt kintaat, ranteen kohdalta reunustetut pitkäkarvaisilla turkiksilla; sekä vihdoin värjätyt lasisilmät, suojaksi häikäisevän lumen vaikuttamaa n.k. lumisokeutta vastaan.
Laivalla oli kuitenkin lämmin ja hyvä olla. Asutuissa osissa oli tavallisesti 12-17 astetta lämmintä, mutta yöllä aleni lämpömäärä joskus 5-10 asteesen, ja makuusijan viereinen seinä kävi jääpeittoon. Vesiviivan alipuolella olevassa laivahuoneessa ei lämpömäärä koskaan ollut nollan alla, tavallisesti yksi kaksi astetta ylipuolella.
Paljoa suurempi vastus, kuin pakkasesta, oli hyteissä äkkinäisestä lämpimästä ja häästä, jota suurissa valurautaisissa kamiineissa lämmittäminen tavallisesti tuottaa pienissä, umpinaisissa huoneissa. Kun aamusella kylmän yön jälkeen vahti kovin hetaasti totteli käskyä lämmittämään oikein kelpolailta, joka kuului joka haaralta, tuli toivotus usein niin perinpohjaisesti täytetyksi, että joka miehen ruumis puoli tuntia sen jälkeen ui hiessä. Silloin ei ollut mitään muuta keinoa kuin jättää koju, huuhtoa itsensä kylmällä vedellä ja hieroa, pukea nopeasti päälleen ja kiirehtiä kannelle saamaan raitista ilmaa ja jäähdyttämään itseänsä 30-40 asteen kylmässä.
Koko talven oli terveydentila erin-omaisen hyvä, kiitos ahkeran kylpemisen, tarkan puhtauden ja oivallisen ruokajärjestyksen. Mitä viimemainittuun tulee, niin oli Vegalla m.m. runsas varasto säilyssäpidettyjä ruoka-aineita, niinkuin perunoita, kasvuksia, lihaliotuksia, lihaa, kalaa, sipulia, pihvipaistia j.n.e., sekä sitä paitse karpalonestettä ja muurainpuuroa, joka viimemainittu romminsekaisena on huomattu varmaksi keinoksi kerpukkia vastaan. Pari elävätä sikaa oli sitäpaitse otettu mukaan teurastettavaksi jouluksi. Talvinen jahtisaalis oli vaan muutamia riekkoja ja jäniksiä. Vaihtokaupalla saatiin kuitenkin kotoasukkailta kylliksi tuoretta kalaa. Suolatointa vettä saatiin jäästä sulattamalla.
Sää oli talven aikana hyvin myrskyistä ja tuulen suunta oli melkein koko ajan luoteen ja luodepohjan välillä. Sen vaikutti paikan asema likellä Beringin salmea, joka on ikäänkuin korkeitten vuorien ympäröimä portti Jäämeren ja Tyynen valtameren välillä. Niinkuin avonaisen oven kautta kylmä ilmavirta tunkee likeltä lattiata huoneesen, ja lämmin ilma virtaa ulos laen rajasta, niin virtasi sielläkin jäämeren kylmä ilma alas salmea kohti, samalla kun Tyynen meren lämmin ilma ylemmissä ilmakerroksissa virtasi pohjoista kohti, jonka voi selvästi nähdä pilvien suunnasta.
Paikka, johon Vega oli jäänyt kiinni, oli niemi, jolla vuosisatoja oli asunut tschuktschia ja jota sen vuoksi kutsuttiin Tschuktschilais-niemeksi. Maa oli täynnä suuria valaanluita, hylkeitten ja mursujen jäännöksiä ja rippeitä tschuktschien olosta siellä. Seutu oli tavattoman ruma ja ikävä.
Kaksi tschuktschilais-kylää oli sillä kertaa niemellä ja Vegan likemmäisen nimi oli Pitlekai. Siinä oli alussa seitsemän telttaa, mutta ruoanpuutteen vuoksi muuttivat sen asukkaat vähitellen talven kuluessa, viimeiset helmikuussa, likempänä Beringin salmea olevaan, kalaisempaan seutuun. Muuttaessa otettiin vaan välttämättömimmät mukaan, sillä he aikoivat palata sittemmin, kun pyynti jälleen tuli tuottavaksi. Toisesta kylästä, joka näytti saaneen runsaammat saaliit, muutti sitä vastoin talvenaikana vaan muutamia perheitä. Kauvempana oli vielä useita kyliä, ja yhteensä tuli seudun asukkaita noin 300 henkeen.