Kokemus, joka oli saatu kolmella ruotsalaisella tutkimusretkellä Huippuvuorille, näytti, että syksy oli oikea vuoden-aika koetukselle tunkeutua pohjoisnapaa kohti. Silloin oli näet jään syönyt rikki kesäinen lämmin ja hajottanut tuulet ja merenvirrat, joka etu runsaasti voitti ne lisävaikeudet, joita syksyinen pimeys ja raivokkaat myrskyt tuottivat.
Nordenskiöldin onnistui asiaa harrastavien göteborgilaisten sekä Ruotsin kruunun avulla saada toimeen uusi napatutkimusretki v. 1868; edelliset tutkimusretket olivat tehdyt Ruotsin kruunun kustannuksella. Tutkimusretken tarpeiksi saatiin ruotsalainen postihöyrylaiva Sofia, ja se sai tehtäväksensä käyttää kesän Huippuvuorien ja sen ympärillä olevien merien tieteelliseen tutkimiseen, sekä sitten syksyllä koettaa tunkeutua pohjoista kohti, niin pitkälle kuin voi päästä. Tämän tutkimusretken tieteelliset tulokset oli loistavat ja syysk. 19 p. liehui keltaisensininen Ruotsin lippu Sofian mastonnenistä pohjoisimmalla leveys-asteella, jonka siihen asti mikään laiva oli saavuttanut, 81° 42' pohjoista leveyttä. Ainoastaan pari retkikuntaa on sittemmin päässyt hiukan kauvemmas pohjoisnapaa kohti, nimittäin 82° 16' ja 82° 27'.
Mutta Nordenskiöldin oli pakko kääntyä kunniakkaalta retkeltään erään onnettomuuden kautta, joka helposti olisi voinut saattaa koko retkikunnan turmioon. Keskellä yötä viskautui Sofia raivokkaassa myrskyssä niin ankarasti jäävuorta vasten, että alus rupesi vuotamaan ja voitiin vaan uskomattomilla ponnistuksilla pitää tyhjänä siksi että saavuttiin Huippuvuorille, jossa vahinko korjattiin, ja sen jälkeen lähdettiin kotimatkalle.
Mutta kauvan ei viipynyt, ennenkuin Nordenskiöld teki uuden matkasuunnitelman. Sen piti nyt tarkoittaa talvenpitoa yhdellä Huippuvuoriin kuuluvia Seitsensaaria, jolloin koetettaisiin rekiretkeä yli jään pohjoisnavalle. Varat tähän matkaan sai Nordenskiöld paitse muilta Göteborgin henkilöiltä, sekä Ruotsin valtiolta, göteborgilaiselta Oskar Dicksonilta, joka sittemmin koskaan väsymättömällä anteliaisuudella on auttanut kaikkia Nordenskiöldin tutkimusretkiä.
Saadaksensa kokemusta kaikista talvenpitoon ja rekiretkeen kuulujista asioista, ryhtyi Nordenskiöld ensin tutkimusretkeen Grönlandiin v. 1870. Niinkuin tiedetään, peittää koko Grönlannin, paitse kapeata rantakaistaletta, valtava, yhtäjaksoinen jääjoukko. Sitä myöten kulki Nordenskiöld kauvas maan sisään, ja kun grönlantilaiset, jotka seurasivat häntä sillä vaarallisella matkalla, rupesivat pelkäämään ja kääntyivät takaisin, jatkoi hän ynnä matkatoverinsa, tohtori Berggrenin kanssa, matkaansa hengenkaupalla. Yli yhteenkokoontuneitten jäälohkareitten, ammottavien syvennyksien, murtuvien lumiholvien, ja kirkkainta jäätä virtaavien, viileitten jokien uomissa tunkeusivat he noin viisi penikulmaa maan sisään, tuon "jääkuningattaren mahtavan, aution palatsin", kunnes he eräältä 2,200 jalkaa yli meren olevalta ylänteeltä varmasti näkivät olevan turhaa mennä edemmä. Joka haaralla minne silmä kannatti, ulottui näet se autio jääkenttä loppumatoinna ja rajana taivaan lavea kansi. Koko tämä tutkimusretki oli rikas tieteellisistä tuloksista. Muun muassa tekivät he sen keksinnön, että jäällä ja siinä olevissa vesikuopissa vielä löytyi kasvia, jotka voivat tuossa alituisessa kylmyydessä pitää vaikka niukankin olemuksensa. Muuten oli Grönlannin jääkentän tutkimisella suuri viehätyksensä, sillä tunnettuhan on, että Aasian, Euroopan ja Amerikan pohjoiset maat kaikki joskus kaukaisessa muinaisuudessa ovat olleet samanlaisen jääpeiton alla.
Tultuansa kotia Grönlannin tutkimusretkeltä, alkoi Nordenskiöld suurimmalla innolla tehdä valmistuksia pohjoisnaparetkeen. Kaksi alusta, höyryvene "Polhem", jota ohjasi kapteini L. Palander, ja priki "Gladan", jota ohjasi luutnantti G. v. Krusenstierna, antoi hallitus hänen käytettäväkseen. Jälkimäisen aluksen piti jollekkin Seitsensaarelle viedä rakennustarpeita asuinhuonetta varten, hiiliä ja muita tarpeita, sekä sitte palata kotia. Siinä huoneessa piti retkikunnan olla talvi toimittaen tieteellisiä töitä, ja sieltä piti sitte rekiretki tehtämän pohjoisnapaa kohti, heti kun pitkä talviyö oli kulunut ja aurinko tullut takaisin. Tälle tutkimusretkelle, joka tehtiin v. 1872, sattui kumminkin iso joukko vastoinkäymisiä. Jäiden tila oli tukalampi kuin lähimuistiin. Sen sijaan että jo kesällä olisi saavuttu Seitsensaarille, pidättivät jääjoukot retkikunnan Länsi-Huippuvuorten luoteisella kolkalla aina syyskuun alkuun asti. Peurat, jotka Nordenskiöld oli ottanut mukaan Norjasta ja joiden elättämiseksi kuljetettiin erityisellä laivalla mukana peuranjäkäliä, karkasivat tiehensä eräänä myrskyisenä yönä eikä niitä voitu enää löytää. Molemmat kuormalaivat, jotka eivät olleet varustettu olemaan talven yli, vaan joiden piti purjehtia kotia takaisin, tulivat suljetuiksi jäihin ja pidätetyiksi seuraavaan kesään. Eräässä kovassa myrskyssä tammik. 30 p. olivat kaikki kolme alusta hukkumaisillaan jäihin ja voivat vaan kaikkein suurimmilla ponnistuksilla pelastua. Kulku pohjoisnapaa kohti ei myöskään antanut odotettuja tuloksia. Ponnistettuansa kaikki voimansa ja uhalla kohdattuansa kaikkia vaivoja ja vaikeuksia, onnistui heidän vaan päästä eteläisimmän Seitsensaaren luo ja sen kukkuloilta näkyi jään päällä kaikkialla olevan summattoman suuria jäälohkareita, kasoittain toinen toisensa päällä, niin että selvästi näkyi että jokainen koetus päästä perille oli mahdotointa. Kuitenkaan ei tutkimusretki ollut hyödytöin. Suuri joukko tärkeitä tieteellisiä huomioita tehtiin ja rohkeilla ja vaarallisilla vaelluksilla, joita Nordenskiöld ja Palander tekivät m.m. suoraan sisämaanjään poikki, päästiin tarkemmin kuin siihen asti tuntemaan pohjoisten Huippuvuorien luontoa. Sitä paitse olivat tämän talvenpidon kokemukset arvaamattomaksi hyödyksi suuren Vega-retken valmistamisessa, joka oli tuleva loistokohdaksi napamatkojen seikkailurikkaassa historiassa.
Palattuansa Huippuvuorilta alkoi Nordenskiöld heti työskennellä uutta napamatkaa varten, johon hän jo viimeisellä matkallaan oli tehnyt suunnitelman. Retken piti tällä kertaa kulkeman itäänpäin, Novaja Semlaan, Kaarian merelle ja Jenisein suulle. Nordenskiöld tahtoi näyttää, että hyvin valmistettu ja viisaasti suunniteltu matka niille yleensä pääsemättömiksi arvelluille seuduille kaiken todennäköisyyden mukaan oli onnistuva, ja että merikulku Euroopan ja Pohjois-Siperian joensuiden välillä siis oli mahdollinen. Juhannuksen aikana v. 1875 lähti hän pienellä aluksellaan, "Prövenillä". Tromsöstä, ja niin täydellisesti oli hän laskenut matkasuunnitelman, että se tesmällensä toteutui. Jenisein suulta antoi Nordenskiöld Prövenin kääntyä takaisin, mutta itse jatkoi hän muutamien mukana olevien tiedemiesten keralla matkaa Jeniseitä ylöspäin ja sitten maamatkaa Siperian ja Venäjän kautta Suomeen. Koko tällä pitkällä maamatkallaan otettiin Nordenskiöld kaikissa suurissa kaupungeissa, joiden läpi kuljettiin, suurella innostuksella vastaan, eikä ilo ollut pienin, kun hän tuli niin kauvan kaivattuun suomalaiseen isänmaahansa. V. 1876 teki Nordenskiöld jälleen kaikin puolin onnistuneen matkan Jenisein suulle ja sieltä takaisin, näyttäen niin, ett'ei Prövenin menestyksellinen matka tullut onnellisesta sattumasta, vaan että nämä vesitiet todella olivat avoinna merikululle, kun vaan osattiin valita sopivin aika.
Nyt nousi Nordenskiöldissä ajatus matkaan pitkin Aasian koko pohjoisrantaa Beringin salmelle asti. Se oli rohkea tuuma, jota moni piti mahdottomana toteuttaa. Ei mikään laiva ollut vielä uskaltanut ryhtyä siihen, vaikkakin tuon pitkän rantueen yksityiset osat olivat tulleet tutkituiksi, etenkin venäläisten merenkulkijoiden kautta. Aivan mahdottomana pidettiin varsinkin pääsemistä ohi Aasian pohjoisimman niemen, Kap Tscheljuskinin, jonka ympäri ei koskaan oltu purjehdittu ja jota ei edes minkään tutkijan jalka ollut polkenut; siellä luultiin jääjoukkojen olevan koossa, muodostaen läpipääsemättömän muurin, jota vastaan ihmisvoima ja ihmisnero muka turhaan taisteli. Mutta Nordenskiöld oli toista mieltä. Jään, sanoi hän, sulattaa vuosittain se suuri määrä lämpyisempätä vettä, jota Siperian virrat kevään kesän laskevat mereen, ja sen vuoksi täytyy kesällä leveämpi tahi kapeampi jäätöin ura muodostua pitkin rantaa purjehdittavana kanavana. Maan pyörimisen vuoksi, niin tuumaili Nordenskiöld edelleen, piti siellä löytyä kova virta itäänpäin, jonka täytyy auttaa pitämässä avovettä jäättömänä. Näille ja muille syille rakensi Nordenskiöld tuumansa, ja seuraavassa saamme nähdä, kuinka hän pani sen toimeen.
VEGAN MATKA AASIAN JA EUROOPAN YMPÄRI.
Ruotsista Novaja Semlaan.