— Ah, minun ei tarvitse mitään peljätä, vastasi Svenonius hymyillen.
— Eikö kumminkin olisi parempi että antaisit koko asian rauveta? Piispa, joka on niin oppinut mies, ymmärtää kyllä puollustaa itseään, eikä ensinkään voi tietää, miten asia voi kääntyä, pitkitti vaimo huolellisena.
— Älä sekaannu asiaan, joka ei koske sinua, sanoi Svenonius jyrkästi. Mitä tietoihin tulee, niin en niissä ole häntä huonompi, melkeenpä päinvastoin. Kuka huolii Terserus’esta Ruotsin valtakunnan rajojen ulkopuolella? Mutta kysy oppineilta Giessen’in, Jena’n ja Wittenberg’in yliopistoissa, tuntevatko he tohtori Enevaldus Svenoniusta? Ovatko he koskaan kirjoittaneet Terserus’elle ja pyytäneet hänen mietintöään ja neuvoaan uskontoamme koskevissa riitaisissa kysymyksissä, niin kuin ovat kirjoittaneet minulle? Minäkö tunnustaisin hänet itseäni etevämmäksi? En tosiaan. Ja miten on hän tullut piispaksi? Hiippakunnanko luottamuksen kautta? Saiko hän yhtään ainoata ääntä akatemisessa konsistorissa? Ei, meidän ja koko hiippakunnan tahtoa vastaan nimitti hänet kuningas, jonka suosion hän oli ymmärtänyt liehakoitsemisellaan saavuttaa, tämän perintöruhtinaana ollessa. Niin, puhuttiinpa vielä että Terserus perintöruhtinaan tieten oli osallisena niissä vehkeissä kuningatar Kristinan hallitusta ja henkeä vastaan, joista Messenius’et menettivät päänsä. Hän on saava kokea että piispaakin voidaan saada taantumaan. Huomenna olen valmis Maria Wassenia vainajan ruumissaarnassa antava hänen ja koko seurakunnan kuulla totuuden varoittavaa ääntä.
Kun hän oli tämän sanonut, rupesi hän jälleen valmistamaan huomispäivän ruumissaarnaa, jota varten hän teki otteita avatusta kirjasta. Vaimo ja tytär vetäysivät pois ja sulkivat ovet työhuoneesen, etteivät häiritsisi häntä.
Äiti alkoi kattaa illallispöytää ja sanoi sitä tehdessä:
— On toinenkin asia, josta kauan jo olen ajatellut puhua kanssasi.
Anna ei vastannut mitään, vaan viipyi avatun kaapin edessä kauemmin kuin oli tarpeellista tinalautasien käsille ottamiseen.
— Olen huomannut että ylioppilas Chronander käyttää tilaisuutta kohdatakseen sinua, kun tulemme kirkosta, ja kuinka sinä punehdut, kun hän tervehtii. Mitä se merkitsee?
Anna kohotti päätään ja tuli kopeasti pöydän luo.
— Oletko joskus puhunut hänen kanssaan? Kas niin, lapseni, puhu nyt kaikki minulle. Istu tähän ja ole vilpitön äidillesi.