— Sen otan minä tehtäväkseni, sanoi Chronander, samalla kuin hän nosti lakkinsa ja, vasen käsi miekan kahvalla, teki kunnioittavan kumarruksen neiti Anna Svenonialle, joka samalla kulki ohitse ja ylpeällä silmäyksellä vastasi hänen tervehdykseensä.
— Niin, tee se, sinä kunnon veli, huudahti Petrus, ja tule, niin menemme Balikan kellariin puhumaan lähemmin asiasta — tahi menkäämme Mutterin krouviin, siellä saamme oivallista saksalaista olutta.
— Niin, menkäämme vaan, sitä konnaa tahtoisin ruoskia.
Anna Svenonia oli juuri ennättänyt kirkon portailta alas, kun hän portaitten ylipäässä näki Hebla Terseran ja tämän tädin Gudelinan. Hän jätti paikalla äitinsä ja kiiruhti jälleen ylös portaita Heblan luo, sekä seurasi sitten häntä. Tämä hänen ja piispan tyttären ystävällinen väli herätti suurta hämmästystä ihmisissä, mutta hän vastasi kaikkiin uteliaisiin silmäilyksiin ylpeällä pään nyökähdyksellä, ja kun hänen isänsä kulki ohitse ja kääntyi sanoakseen hänelle jotakin, loi hän häneen silmäilyn, joka oli täynnä inhoa ja uhkamielisyyttä, että isä mitään sanomatta jatkoi kulkuansa.
Kun Anna sitten tuli kotiin, kutsui isä hänet luokseen.
— Enkö ole kieltänyt sinua seurustelemasta piispan tyttären kanssa? sanoi hän kiivaasti.
— Kyllä, vastasi Anna ja katsoi tyynesti isänsä silmiin.
— Ja kumminkin tohdit sinä tehdä sen, ja lisäksi vielä tänä päivänä, vieläpä kirkon portailla.
— Niin, vastasi hän kuin ennen.
— Mutta miten tohdit sinä niskoitella tahtoani vastaan?