Chronanderin käskettiin ilmoittamaan, kutka ylioppilaat sinä iltana olivat olleet Mutterin kapakassa. Hän kieltäysi, vaikka monasti kehoitettuna, sitä tekemästä, ja tuomittiin sentähden pantavaksi prubba’an, siksi kun asiasta saataisiin selkoa. Silloin astui Ericus Binningius esiin ylioppilasjoukosta ja ilmoitti julkisesti olevansa se, joka oli temmannut sauvan vahtimestarilta ja lyönyt häntä käsivarrelle, sekä vaati että Chronander vapautettaisiin. Myöskin muut ylioppilaat, jotka olivat ottaneet osaa tappeluun, vaikkapa vaan olleet kapakassa, seurasivat esimerkkiä ja ilmoittavat itsensä. Tämän johdosta päätettiin, että kaikkien niiden ylioppilaitten, jotta olivat osaa ottaneet tappeluun, piti mennä "prubba’an", kunnes asiaa ehdittäisiin likemmin tutkia. Niiden joukossa oli Chronander. Hän ei tosin ollut lyönyt vahtimestaria, mutta sanoi ottaneensa häntä käsivarresta. Hän tahtoi näet olla osallinen toverien kohtaloon.
Prubba oli suuruudeltaan keskinkertainen huone kirkkomuurissa; siinä oli lava makuusiana, penkkejä pitkin seiniä, yksi pöytä ja muutamia tuolia. Ovi oli harva ja heikko, ikkuna oli reikä, jossa oli rikkonainen lasi, ja välikattoa ei löytynyt ollenkaan. Seinät, pöytä, penkit ja ovet olivat täynnä piirrettyjä nimiä, sukkeluuksia, komparunoja ja irvikuvia, jotka muistuttavat niistä monista, jotka siellä olivat istuneet toinen toisensa jälkeen. Takkanurkassa oli hevoisen lannan jälkiä; pedelli, jonka hoidossa prubba oli, oli näet äskettäin pidetyillä markkinoilla kannusta olutta vuokrannut satunnaisesti tyhjän huoneen parille talonpojalle hevoistalliksi — josta omavoittoisesta keksinnöstään hän oli saanut kunnon torat ylioppilailta, ja tarpeellisen muistutuksen rehtorilta.
Seuraavana päivänä kutsuttiin ylioppilaat taas konsistorioon. Sekä akatemian ulkopuolelle että etehiseen oli kokoontunut suuri joukko ylioppilaita ja porvaria, jotka viimemainitut olivat jättäneet konsistorioon kirjoituksen, missä valittivat ylioppilasten käytöstä ja vaativat ankaraa rangaistusta heille, koska muuten ei kukaan porvari voinut turvallisesti tehdä vahtiansa öillä.
Rehtori otti kirjoituksen vastaan, ja kun hän oli lukenut sen, sanoi hän arvollisuudella porvarille, joka oli jättänyt kirjoituksen:
— Jos joku ylioppilas on harjoittanut jotakin vääryyttä ja jäänyt rankaisematta, niin astukaa esiin ja todistakaa se. Muutoin tulemme niin menettelemään, ettei kukaan tule hulluuttansa hyväkseen nauttimaan; vaan se, joka syntiä tekee, sitä rangaistaan.
Ylioppilasten voitokkaasti hymyillessä ja heidän ivansa esineenä vetäysi porvari nöyränä, hattu kädessä, jälleen pois joukon läpi.
Kohta sen jälkeen syntyi liikuntoa käytävässä. Maaherra, oikeuspormestari ja kaupungintoimitsia astuivat nyt sisään. He olivat pyytäneet saada olla läsnä asiaa tutkittaessa, koska se koski hyökkäystä paljastetuilla aseilla erästä virkatoimissaan olevaa kaupungin palveliaa vastaan ja siis oli hengen asia, varsinkin jos vahtimestari, niinkuin luultava oli, kuolisi haavoistaan. Rehtori oli julistanut, että he tosin, jos tahtoivat esiintyä asianomistajina, saisivat olla läsnä, mutta että siviili-virkamiehinä heidän ei ollut sekaantuminen konsistorion toimiin.
He tulivat nyt ja saivat paikan erään pöydän ääressä konsistorion kokoushuoneessa.
Kun tutkinto ja vierasten miesten juurtajaksainen kuulusteleminen oli päättynyt, jolloin yllämainittu tapaus kaikkine sivuseikkoineen tuli toteen näytetyksi, nousi maaherra ja vaati, että ne ylioppilaista, jotka olivat tehneet väkivaltaa kaupungin vahtimestarille, lähetettäisiin linnan vankilaan.
Silloin luki rehtori kuningatar Kristiinan yliopistolle antamat etuoikeudet, joiden mukaan akatemialla oli oma tuomiovaltansa, sekä vielä akatemian kanslerin, valtionvalvojan Pietari Brahen lausunnon samanlaisessa, kymmenen vuotta ennen Upsalassa nostetussa kysymyksessä, vieläpä muistutti Upsalan yliopiston esimerkkiä, jossa samaa järjestystä aina oli noudatettu. Tämän johdosta julisti rehtori, että konsistorio pidätti itselleen täyden tuoimio-oikeuden asioissa, jotta koskivat ylioppilaiden rikoksia, jonka jälkeen maaherra nousi ylös ja meni pois pormestarin ja kaupungintoimitsian seuraamana.