— Ensiksi esiintyy Ahkeruus, rouva Diligentia, ja julistaa että ainoastaan häntä palvelemalla on työllä ja vaivalla onnen ja kunnian saavuttaminen mahdollinen. Sitten tulee Laiskuus, rouva Negligentia. esiin ja kieltää nuorisoa seuraamasta Ahkeruuden ikävää tietä. Parempi on, sanoo hän, elää hänen palveluksessaan, pitää hyviä päiviä, tanssia, käyskennellä joutilaana, syödä ja juoda ylellisesti, kuin vaivata itseään työllä. Kaksi ylioppilasta, Circejus ja Palladius, seuraavat heidän neuvojaan. Circejus, joka vanhemmiltaan saapi runsaasti rahaa, seuraa Laiskuutta ja Palladius Ahkeruutta. Saadakseni enemmän vaihtelevaisuutta näytelmälleni, olen siinä myös antanut esiintyä neljä talonpoikaa, joista kaksi tekee kuin Circejus ja toiset kaksi kuin Palladius. Ahkera ylioppilas, joka ei vanhemmiltaan saa enemmän rahaa, kuin mitä hän välttämättömästi tarvitsee, ei välitä hienoista vaatteista ja ylellisestä elämästä, ei käy koskaan ravintoloissa, vaan ostaa kirjoja ja lukee ahkerasti. Nöyrästi pyytää hän neuvoa professoreilta, hylkää rouva Negligentia’n viekotukset, saapi apurahan ja sitten maisteriseppeleen Apollolta itseltään. Lopulta joutuu hän palkinnoksi naimisiin sievän rouva Filosofian kanssa, jolla on seitsemän arvollista tytärtä, jalot neidet Metaphysica, Physica, Mathesis, Ethica, Politica, Logica ja Rhetorica. Toinen ylioppilas, Circejus, viettää elämänsä ilossa ja touhussa, hävittää omaisuutensa ja hukkaa nuoruutensa ajan. Hän varottaa sitten nuorisoa laiskuudesta ja pahoista, jotta lyhyen ilon perästä tuottavat pitkällisen katumuksen.
— Tuohan oli oivallista. Mutta anna kuulla, miten kävi neljän talonpoikasi, kehoitti Daniel uteliaana.
— Kyllä, molemmat laiskat lainasivat rahaa ja tuhlasivat ne viinaan ja tupakkaan. Sitten ottivat vartiat heidät ja panivat heidät torniin, jossa saivat haikeasti valittaa, että olivat seuranneet rouva Negligentia’n neuvoa. Mutta ahkerat nauttivat kaikenlaista onnea ja menestystä.
— Plaudite! [taputtakaa käsiänne!] Sehän oli kaunis ja opettavainen näytelmä. Vähän liian vakava ehkä. Mutta jos tunnen Jacobus Chronanderin oikein, niin on hän kyllä osannut sovittaa siihen koko joukon hauskoja ja naurettavia kohtauksia. Muutenhan se ei hänen luonteistaan olisikaan, sanoi Daniel Juslenius.
— No se on tietty, sanoi Andreas Aschelinus. Kun Palladius joutuu naimisiin kauniin, mutta kevytmielisen Virgo'n kanssa ja sitten aviomiehenä joutuu ahtaalle, niin silloinkos oli katsojilla oikein hauska. Mutta muutamat professoreista nyrpistivät otsaansa ja näyttivät vihastuneilta. Toiset katsahtivat salaa naureskellen kaunopuheliaisuuden professoriin, maisteri Johannes Clai Terserus’een, tuohon juoppoon, joka istui siinä siveätapaisen vaimonsa, Jaakko raatarivainajan miehuullisen tyttären kanssa, hänen, joka ei kauan sitten löi kellarin avaimella kolon miehensä otsaan ja joka toisen kerran salpasi hänen vieraineen hänen omaan huoneesensa, niin että professorin täytyi kiivetä ikkunasta, päästäkseen ulos. Luultavasti onkin tämä syynä, miksi ei korkea-arvoinen rehtori tahdo antaa lupaa näytelmän painattamiseen.
Jacobus Chronander nauroi.
— Eipä juuri ilmankaan, etten aina vähin ajatellut heitä näytelmääni kirjoittaessa, sanoi hän, vaikka minä en pannut siihen mitään, joka suorastaan olisi heihin viitannut. Mutta mitä ajattelet sinä talonpojistani? Eikö niitä esitetty mainion hauskasti?
— Tosin kyllä, vastasi Andreas Aschelinus. Mutta minä en kumminkaan pitänyt oikein siitä. Kun näen talonpojan sillä tavoin tehtävän naurun alaiseksi, tuntuu minusta kuin hänelle tehtäisiin väärin.
— Talonpojalle, sanot sinä? Mutta enhän ole tehnyt talonpoikiani muunlaisiksi, kuin mitä ne ovat kaikissa näytelmissä, alkaen Plautosta ja Terentiosta. Ja etkö ole nähnyt talonpoikia täällä meidän markkinoilla? Ne nyt vasta ovat oikeita veikkosia, sanoi Chronander nauraen, varsinkin kun ovat olleet tilaisuudessa pistäytyä krouvissa.
— Se voi kyllä olla tosi. Mutta minä olen nähnyt meidän suomalaisen talonpojan hänen kodissaan, ja minä olen oppinut tuntemaan hänen toisenlaisena. Rehellinen, luotettava, työteliäs ja vaatimaton kuin harva, ansaitsee hän arvoa ja kunniaa eikä pilkkaa.