Kun olivat kulkeneet vielä jonkun mattaa ja tulleet Balikan kellarin luo, kuului sieltä laulua ja naurua.
— Se on Petrus Torpensis, joka laulaa jotakin hauskaa laulua; tunnen hänen äänensä. Menkäämme sisään, saadaksemme tuopin mummaa, sanoi Chronander. Juslenius’ella ja Aschelinus’ella ei kumminkaan ollut tähän halua, vaan menivät he kotiin. He asuivat Ryssänmäellä, jossa olivat vuokranneet pienen kamarin porvari Davidsson’ilta, jonka vaimo Ingeborg antoi heille ruokaa ja siivosi heidän huoneensa.
Chronander meni ravintolaan. Täällä oli jokseenkin suuri huone täynnä ylioppilaita, jotka istuivat suuren pöydän ympärillä ja joivat olutta tinatuopeista sekä polttivat tupakkaa pitkillä piipuilla. Toisella sivuseinällä oli tavattoman suuri uuni, joka jakoi huoneen kahteen osaan, joista toinen oli vieraita varten ja toisen täyttivät oluttynnörit, ruokakaappi ja kauppapöytä, jonka takana kapakoitsia ja hänen palveluspoikansa olivat täydessä toimessa. Seinillä oli hyllyjä, löytyi tinatuoppia ja haarikoita. Katosta riippui rautainen kynttiläkruunu, jonka muodosti neljä kierteistä ja lehden muotoisilla koristeilla monistettua haaraa. Ikkunalla oli kaksi suurta messinkistä kynttilänjalkaa, joissa oli kaksi paksua savuavaa talikynttilää. Oven vieressä oli ruskeaksi maalattu kellokaappi, joka oli koristettu suurilla, punaisilla ja sinisillä ruusuilla sekä omistajan nimikirjaimilla M.B. (Matti Balikka) ja myöskin siniseksi maalatulla vuosiluvulla 1650. Mustuneelle kellontaululle oli tekiän huonolla käsialalla kirjoitettu: "Sic volvitur vetus." [Niin kulkee aika.] Huone oli rinnankorkuiselta laudoitettu, muuten kalkilla rapatut, mutta niiden valkoinen väri oli tomusta, tupakan savusta ja talikynttilän noesta muuttunut tumman harmaaksi. Ilma tässä tupakan savussa ja oluthöyryillä täytetyssä huoneessa tuntui lämpimältä ja tukehuttavalta kun Chronander avasi oven.
Mihi sit praepositum
In taberna mori,
Vinum sit oppositum
Morientis ori.
[Olkoon minun määräni kapakassa kuolla, ja kuollessani olkoon viina vuodatettu suuhuni.]
Kuului parista kymmenestä voimakkaasta kurkusta, ja yhtä monta tinatuoppia ja haarikkaa löi tahtia vahvaan pöytään, jonka vankat ristijalat kyllä olivat tarpeen estämään sitä notkistumasta iskujen alla. Ylioppilaat istuivat hatut ja kaaput yllä, ja ylinnä pöydän päässä seisoi Petrus Torpensis johtamassa laulua. Hän oli näöltään pitkä ja leveäharteinen, pyöreä ja lihavakasvoinen, hänen vilkkaat silmänsä vilkkuivat iloisesti ja leikillisesti, ikäänkuin hakien alinomaa pilkan ja naurun esinettä. Hänen vasen kätensä lepäsi miekan kahvalla ja oikealla nosti hän tinatuopin korkealle.
Ut diceant quum venerint
Angelorum chori:
[Että enkelien kuori, kun tulee, sanoisi:]
lauloi hän ja teki muiden nauraessa viittauksen Chronander’iin, ikäänkuin olisi hän tarkoittanut että sisäänastuva oli enkeli.
Deus sit propitius
Huic potatori.