[Olkoon Herra suopea tuolle juomarille.]
lopetti Chronander laulun samalla tapaa ja sai naurajat puolellensa.
Chronander ja Petrus Torpensis olivat tovereiltaan hyvin suosittuja. Jo ennakolta voi hyvin tietää että siinä tulisi hauskaa missä nämä olivat mukana, niinkuin myös etteivät ne koskaan jättäneet toveriaan pulaan, olipa se sitte kahakassa kisällien tahi yövartiain kanssa, tahi kun toverien oli vastattava niinkuin yksi mies teoistaan korkea-arvoiselle rehtorille ja akatemialliselle konsistorillle.
— Astu esiin ja istu pöytään, Jacobus ystävämme! sanoi Petrus. Me juomme päästöolutta tänään. Muutamat beanit (keltanokat) tarjoavat meille kannun mummaa mieheen.
Turun akatemiassa, samoin kuin muissakin akatemioissa tähän aikaan, oli tapana että uudet ylioppilaat olivat aluksi kokonaan toveruuden ulkopuolella, siksi kun he, jonkin määräajan oltuaan vanhempien ylioppilasten nöyrimpinä palvelioina, katsottiin tarpeeksi valmistuneiksi pääsemään akatemiallisiksi yhteiskuntalaisiksi. Tämän vähemmän hauskan ajan voivat he kumminkin lyhentää kutsumalla vanhemmat toverinsa "päästöoluelle", jolloin yhdellä kertaa voivat suorittaa kaikki noviliali (uutis-) asemansa nöyryytysasteet. Tämmöinen tilaisuus oli nytkin koonnut iloisen ylioppilasjoukon Balitan kellariin.
Novitiot palvelivat mitä naurettavimmassa puvussa. Heillä oli miekat taakse sidottuina, hatun lierit sidottuna hatun päälle, halko kainalossa ja kädessä palava päre.
— No, Jacobus ystävä, oletko nähnyt Anna Svenonia kaunotarta tänään? nauroi Petrus Torpensis, kun Chronander oli istuutunut penkille hänen viereensä ja saanut tuopin vahtoavaa olutta. — Hänen maljansa!
— Minä en juo hänen maljaansa oluessa. Se voi olla hyvää kyllä ruukkumakarin Kreetalle, johon Petrus ystävällä on tapana pälyä kirkossa, kun hän joskus erehdyksestä joutuu sinne, ja jota näin hänen taputtavan leuan alle eräänä päivänä, kun tyttö tuli torilta kopallinen kaloja käsivarrella. Poika hoi! Tuo tänne kannu espanjalaista, ja pois nämä tuopit!
Chronander tyhjensi tuopin kerrassaan ja heitti sen sitten lattialle. Muut seurasivat esimerkkiä ja yhtäkkiä olivat kaikki tuopit ja haarikat kasassa lattialla. Viinuri kiiruhti kokoamaan ne, ja isäntä itse toi toimekkaasti kuparikannun, joka laitojaan myöten oli viinillä täytetty, sekä joukon tinapikaria. Täytettyään kaikki pikarit kullankeltaisella nesteellä asetti hän kannun Chronanderin eteen ja meni kumartaen pois, puuskaten sivumennen viinuria, joka hänestä ei näyttänyt olevan tarpeeksi nopea liikunnoissaan.
— Tältä se on näyttävä! Ja nyt, vivat (eläköön) Anna Svenonia kaunotar!