Gonzaga vapisi kuin haavanlehti; hänen äänensä salpaantui, eikä hän vastannut mitään. Sitten Francesco uudelleen nojautui eteenpäin.
"Olemme kuulleet ehtonne", vastasi hän, "emmekä arvattavasti niistä välitä. Älkää tuhlatko koko päivää turhiin uhkauksiin!"
"Hyvä herra, ehtoni eivät olleet teitä varten. En tunne teitä; en puhunut teille enkä siedä teidän puhuvan minulle."
"Jos viivytte siellä vielä tuokion", uhkasi ritarin värähtelevä ääni, "niin huomaatte, että teitä puhutellaan yhteislaukauksella pyssyistä. Hoi, miehet!" komensi hän, kääntyen luikkaamaan olemattomalle joukolle, jonka piti olla puutarhan alemmilla varustuksilla, hänestä vasemmalla. "Pyssymiehet luukuille! Virittäkää sytyttimenne! Valmiit! Nyt, herra herttua, menettekö tiehenne vai täytyykö meidän puhaltaa teidät pois?" Herttuan vastauksena oli sarja sadattelevia uhkauksia siitä, miten hän kohtelisi puhuttelijaansa, kun saisi viimemainitun käsiinsä.
"Tähdätkää!" karjaisi ritari olemattomille pyssymiehilleen, minkä jälkeen herttua hiiskumatta enää sanaakaan käänsi hevosensa ja ratsasti pois häpeällisen hätäisesti torvensoittajan seuratessa ihan hänen kinterillään, samalla kun heidän takanaan kajahti Francescon pilkallinen naurunpurskahdus.
KAHDEKSASTOISTA LUKU
Kavallus
"Herra", valitti Gonzaga heidän laskeutuessaan muurilta, "lopuksi te toimitatte meidät kaikki hirteen. Oliko se sopiva tapa puhutella ruhtinasta?"
Valentina rypisti otsaansa sille, että keikari rohkeni moittia hänen ritariaan. Mutta Francesco ainoastaan nauroi.
"Kautta pyhän Paavalin! Miten olisi minun mielestänne pitänyt häntä puhutella?" tiedusti hän. "Olisiko minun pitänyt mairitella häntä — moista tolvanaa? Olisiko minun pitänyt anoa häneltä armoa ja hunajaisin sanoin pyytää häntä olemaan kärsivällinen oikullista naista kohtaan? Älkäähän toki, herra Gonzaga; me kyllä tästä selviydymme; sitä ei maksa epäillä."