"Ilman teitä olisi minut tähän mennessä pakotettu antautumaan."
"Kenties olisi. Mutta niin kauan kuin minä olen täällä, en usko niin käyvän. Odotan kiihkeästi uutisia Babbianosta. Jos voisin kertoa, mitä siellä on tekeillä, saattaisin ilahduttaa teitä sillä vakuutuksella, että tämä piiritys voi kestää enää ainoastaan muutamia päiviä. Gian Marian täytyy palata kotiin tai alistua menettämään valtaistuimensa. Ja jos hän sen menettää, ei setänne enää niin voimaperäisesti tue hänen kosintaansa. Teistä, madonna, täytyy tämän ajatuksen olla ilahduttava. Minusta — voi! Miksi sitä toivoisin?"
Nyt hän silmäili poispäin yöhön, mutta hänen äänensä värisi hänen rinnassaan myrskyävästä tunteesta. Valentina oli ääneti, ja kenties tämän äänettömyyden ja sen muiston rohkaisemana, mitä hän sinä aamuna oli nähnyt kuvastuvan tytön silmistä, Francesco huudahti:
"Madonna, toivoisin, että saisin raivata teille tien tuon piiritysleirin lävitse ja kantaa teidät johonkin siunattuun paikkaan, jossa ei ole hoveja eikä ruhtinaita. Mutta koska se on mahdotonta, madonna mia, toivoisin tätä piiritystä kestävän ikuisesti."
Ja sitten — tytön hiuksissa hiljaa henkivä yötuuliko se pilkkasi häntä kuiskauksella: "Niinhän toivoisin minäkin." Hän pyörähti tyttöön päin, hänen kätensä, ruskea ja jäntevä, laskeutui tytön norsunluunvalkoiselle, muurinkivellä lepäävälle kädelle.
"Valentina!" Francescon ääni ei ollut kuiskausta kuuluvampi, ja hänen katseensa etsi palavasti tytön poispäin käännettyjä silmiä. Ja yhtä äkkiä kuin hänen katseensa tuli oli leimahtanut, se sitten sammui. Hän veti pois kätensä neidon kädeltä, suuntasi katseensa taaskin leiriin ja mutisi katkerasti: "Antakaa anteeksi, unohtakaa, madonna, se, että hulluudessani olin liian uskalias!"
Tyttö seisoi vaiti pitkän tuokion, siirtyi sitten lähemmäksi Francescoa ja jupisi takaisin: "Entä jollen pidä sitä liian uskallettuna?"
Huoahtaen kreivi pyörähti häneen päin, ja he seisoivat hyvin lähekkäin, katsoen toisiaan silmästä silmään, tytön katse vähemmän arkailevana. Siten he pysyivät vähän aikaa. Ravistaen sitten päätänsä Francesco vastasi äärettömän murheellisesti:
"Olisi parempi, jos pitäisitte, madonna."
"Parempi? Mutta minkä tähden?"