"Siispä puhun siitä tahallani. Sellainen mahdollisuus ei ole suinkaan niin kaukainen kuin mielelläsi uskoisit. Kuulehan, Gian Maria! En ole ratsastanut Aquilasta tänne yksinomaan sen huvin vuoksi, että saisin viettää aikaani seurassasi. Fabrizio da Lodi ja Fanfulla degli Arcipreti olivat äskettäin puheillani."
"Sinun puheillasi?" huudahti herttua, jonka pienet silmät soukkenivat, kun hän katsahti serkkuunsa. "Sinun luonasi niinkö?" Hän kohautti hartioitaan ja levitti kämmeniään edessään. "Pyh! Sellaisiin erehdyksiin saattavat niinkin selvät aivot kuin minun langeta. Näetkös, Francesco, kun panin merkille heidän poissaolonsa salaliiton paljastamisen jälkeen, epäilin puolittain heidän sekaantuneen siihen." Ja hän omisti huomionsa hunajakakulle.
"Koko herttuakunnassasi ei ole kahta Babbianoa kohtaan uskollisempaa sydäntä", kuului kaksimielinen vastaus. "He tulivat luokseni juuri puhumaan tästä sinua uhkaavasta vaarasta."
"Ahaa!" Gian Marian kalpeat kasvot kävivät uteliaan näköisiksi.
"Ja nyt Aquilan kreivi puhui Babbianon herttualle hyvin samaan tapaan kuin Fabrizio da Lodi oli puhunut kreiville silloin yöllä Sant' Angelossa. Hän puhui Borgian taholta uhkaavasta vaarasta ja siitä, kuinka täysin valmistautumattomia oltiin ja kuinka Gian Maria halveksi hänelle annettuja neuvoja. Hän viittasi herttuan alamaisten keskuudessa asiain näin ollen vallitsevaan tyytymättömyyteen ja osoitti, kuinka kiireellisen tärkeätä olisi tyynnyttää heitä. Hänen lopetettuaan herttua istui äänettömänä jonkun aikaa, katse mietteliäästi tähdättynä lautaseen, jolla ruoka nyt oli koskemattomana.
"On helppo asia, eikö olekin, Francesco, sanoa miehelle: tämä on huonosti, ja tuo on huonosti. Mutta kuka, pyydän sinua ilmaisemaan, laittaisi kaikki kuntoon puolestani?"
"Jos vain lausut sanan, niin minä yritän sitä."
"Sinä?" huudahti herttua, eikä hän suinkaan osoittanut olevansa hyvillään siitä, että toinen tarjoutui järjestämään tämän perin sekavan jutun, vaan Gian Marian kasvoista kuvastui epäilystä, suuttumusta ja hieman ylenkatsetta. "Ja miten, ihmeellinen serkkuni, siinä menettelisit?" tiedusti hän pilkan häiveen värähtäessä hänen äänessään.
"Uskoisin sellaiset tehtävät kuin varojen hankkimisen verotuksella herra Despugliolle, ja niin paljon kuin sinun täytyisikin luopua tuhlaavaisuudestasi, huolehtisin siitä, että lähikuukausina näistä varoista suurin osa käytettäisiin sopivien miesten värväämiseen ja aseistamiseen. Minulla on jonkun verran condottieron taitoa — ainakin on useamman kuin yhden ulkomaisen ruhtinaan ollut pakko tunnustaa se. Johdan armeijaasi värvättyäni sen ja solmin puolestasi liittoja naapurivaltioittemme kanssa, jotka nähdessään meidän olevan aseistettuja pitävät meitä arvokkaana liittolaisena. Ja mitä ihminen voi tehdä tämän meitä uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi, sen teen herttuakuntasi puolustamiseksi. Tee minusta ylipäällikkösi, ja kuukauden kuluttua ilmoitan sinulle, pystynkö pelastamaan valtakuntasi vai enkö."
Francescon puhuessa soukkenivat Gian Marian silmät yhä enemmän, ja hänen tyhmille kasvoilleen oli levinnyt ilkeä, epäluuloinen ilme. Kreivin lakattua puhumasta hän päästi hillityn, katkeran pilkallisen naurun.