"Tehdä sinusta ylipäällikköni?" mutisi hän perin huvitettuna. "Mistä alkaen Babbiano on sitten ollut tasavalta — vai onko tarkoituksesi tehdä se sellaiseksi ja päästä sen tärkeimmäksi virkamieheksi?"
"Jos käsität minua väärin – -" alkoi Francesco, mutta hänen serkkunsa keskeytti hänet entistä ivallisempana:
"Käsitänkö sinua väärin, herra Franceschino? En, en suinkaan. Ymmärrän sinua liiankin hyvin." Hän nousi äkkiä kesken jääneen ateriansa äärestä ja astui askeleen likemmäksi serkkuaan. "Olen kuullut huhuja tästä yhäti kasvavasta rakkaudesta, jota kansani osoittaa Aquilan kreiviä kohtaan, mutta en ole ollut niistä millänikään. Masuccio-veijari varoitti minua ennen kuolemaansa; vastaukseksi sivalsin häntä raipalla kasvoihin. Mutta en suinkaan varmasti usko menetelleeni viisaasti. Näin unta toissa yönä — Mutta jääköön se silleen! Kun sattuu niin, että jossakin valtiossa on mies, josta kansa pitää enemmän kuin hallitsijastaan, ja kun tällä miehellä sattuu olemaan yhtä hyvä veri ja yhtä ylhäinen syntyperä kuin sinulla, tulee hänestä valtaistuimella istuvan hallitsijan vaara. Minun tuskin tarvitsee muistuttaa sinua", lisäsi hän, kaameasti hymyillen, "siitä, miten Borgiat menettelevät sellaisiin yksilöihin nähden, eikä minun tarvitse huomauttaa, että Sforza saattaa pitää sopivana jäljitellä heidän perin päättäviä varovaisuustoimenpiteitään. Sforzan suvusta ei vielä ole syntynyt hupakkoja, enkä minä osoittaudu ensimmäiseksi sellaiseksi luovuttamalla jollekulle toiselle sellaista valtaa, että hän voisi muuttua käskijäkseni. Oivallathan, kiltti serkkuni, kuinka läpikuultavia tarkoituksesi ovat minun silmissäni. Olen tarkkanäköinen, Franceschino, tarkkanäköinen!" Hän naputti nenäänsä ja hihitti pahanilkisen tyytyväisenä terävään käsityskykyynsä.
Francesco silmäili häntä kivettyneen halveksivasti. Hän olisi saattanut vastata, että Babbianon herttuakunnan hän olisi voinut ottaa milloin vain haluaisi. Hän olisi saattanut sanoa sen Gian Marialle ja uhmailla. Mutta hän esiintyi verkkaisemmin kuin tämä sellaisen suvun jäsen, josta ei syntynyt hupakkoja.
"Tunnetko siis minua niin huonosti, Gian Maria", virkkoi hän varsin katkerasti, "että luulet minun halajavan tätä tyhjää herttuallista prameutta, johon sinä olet niin pelokkaan kiihkeästi takertunut? Sanon sinulle, mies, että pidän enemmän vapaudestani kuin hallitsijan valtaistuimesta. Mutta voiman tuhlausta on puhua sinulle. Jonakin päivänä, sittenkun kruunusi on sinulta riistetty ja Borgian ahnas kita on nielaissut valtasi, sinä kuitenkin muistat tarjoustani, joka olisi saattanut pelastaa sinut, mutta jonka sinä loukkaavasti hylkäsit samoin kuin olet hylännyt vanhempien neuvonantajiesi kehoituksen."
Gian Maria kohautti lihavia hartioitaan.
"Jos tällä kehoituksella tarkoitat sitä, että minun pitäisi ottaa Guidobaldon veljentytär puolisokseni, voit rauhoittaa isänmaallista sieluasi. Olen suostunut tähän liittoon. Ja nyt", päätti hän, päästäen taaskin hornamaisen hihityksensä, "oivallat, kuinka vähä minun tarvitsee pelätä tätä paavi Aleksanterin hirveätä poikaa. Kun olen liitossa Urbinon ja muiden sen kanssa ystävyyssuhteissa olevien valtioiden kanssa, saatan uhmailla Caesar Borgian valtaa. Nukun yöni rauhallisesti kauniin nuorikkoni vieressä, hänen setänsä armeijoitten suomassa turvassa, vähääkään tarvitsematta sitä apua, jonka uljas serkkuni minulle antaisi ylipäällikkönäni."
Aquilan kreivin kasvoilla muuttui väri, ja herttuan epäluuloinen silmä oli yhtä kerkeä huomaamaan sen kuin hän itse selittämään sen merkityksen väärin. Juhlallisesti hän päätti pitää silmällä kärkästä serkkuaan, joka niin alttiisti tarjoutui kantamaan hänen päällikkölippuaan.
"Onnittelen sinua ainakin", virkkoi Francesco vakavasti, "sen askelen viisauden tähden. Jos olisin tiennyt siitä, en olisi vaivannut sinua esittämällä muita ehdotuksia valtakuntasi turvaamiseksi. Mutta saanko tiedustaa sinulta. Gian Maria, mikä on saanut sinut hyväksymään sellaisen menettelyn, jota noudattamasta sinä tähän saakka olet niin itsepintaisesti kieltäytynyt?"
Herttua kohautti olkapäitään.