"Olen — ikävä kyllä — perin hyvin selvillä tästä vaarasta, josta puhutte. Mutta — mitä te odotatte minulta? Miksi esittää minulle valituksia? Minä en ole valtiomies."
"Tässä ei tarvita valtiomiestä, teidän ylhäisyytenne. Soturi Babbiano kaipaa, sotaista henkeä järjestämään armeijaa sitä maahantehtävää hyökkäystä vastaan, jonka täytyy tulla — joka on jo tulossa. Lyhyesti sanoen, herra kreivi, tarvitsemme sellaista soturia kuin te olette. Onko koko Italiassa ainoatakaan miestä — niin, ainoatakaan naista tai yhtäkään lasta — joka ei ole kuullut Aquilan kreivin urotöistä? Ritarilliset tekonne Pisan ja Firenzen välisessä sodassa, taistelunne ja päällikkötaitonne venetsialaisten palveluksessa kelpaavat eepillisten runoelmien aiheiksi."
"Herra Fabrizio!" sopersi Paolo, koettaen hillitä kaunopuheista puhekumppaniaan, samalla kun lievä puna hiipi hänen paahtuneille poskilleen. Mutta mistään piittaamatta Lodi pitkitti:
"Ja tekö, herra kreivi, joka olette käyttäytynyt niin uljaasti condottierona muukalaisten palveluksessa, empisitte käyttää taitoanne ja kuntoanne oman kotimaanne vihollisia vastaan? Ei niin, teidän ylhäisyytenne. Me tunnemme Francesco del Falcon isänmaallisen sielun ja luotamme siihen."
"Ja siinä teette oikein", vastasi kreivi lujasti. "Kun aika tulee, tapaatte minut valmiina. Mutta siihen saakka, ja kun puheena ovat ne valmistelut, joihin tulee ryhtyä — minkä tähden ette puhu hänen korkeudelleen, kuten puhutte minulle?"
Lodin jaloille kasvoille levisi murheellinen hymy, kun taas Ferrabraccio purskahti suoraan nauramaan kylmän halveksivasti ja tokaisi luonteenomaiseen, sievistelemättömään tapaansa:
"Pitääkö meidän puhua hänelle ritarillisista teoista, kunnosta ja urheudesta? Yhtä hyvinhän voisi uskoa Roderigo Borgian suorittamaan hänen pyhyytensä hengellisiä tehtäviä; yhtä edullista olisi pirskoittaa suitsutusta tunkiokasalle. Kaiken sen, mitä olemme voineet Gian Marialle puhua, olemme puhuneet, ja koska olisi ollut turhaa vedota häneen samalla tavoin kuin olemme vedonneet teihin, olemme osoittaneet hänelle vielä toisen keinon, jolla Babbiano voitaisiin pelastaa ja Valentinon hyökkäys torjua."
"Ahaa! Entä mikä on se toinen keino?" tiedusti kreivi katseensa kääntyessä takaisin Fabrizioon.
"Liitto Urbinon suvun kanssa", vastasi Lodi. "Guidobaldolla on kaksi veljentytärtä. Olemme ottaneet selkoa hänen ajatuskannastaan ja saaneet tietää hänen olevan suopean ehdottamamme tapaista avioliittoa kohtaan. Jouduttuamme sillä tavoin Montefeltron suvun liittolaiseksi me emme saisi apua ainoastaan Guidobaldolta, vaan myöskin Bolognan. Perugian, Camerinon ja joidenkuiden pienempien valtioiden hallitsijoilta, joiden kohtalo on jo ennestään liitetty Urbinon kohtaloon. Siten esittäisimme Caesar Borgialle niin voimakkaan yhtymän, ettei hän uskaltaisi tuoda ainoatakaan peitsimiestä alueellemme."
"Olen kuullut jonkun verran siitä puhuttavan", virkkoi Paolo. "Se olisi tosiaankin ollut viisas toimenpide. Vahinko, että neuvottelut raukesivat tyhjään!"