"Laskekaa hänet alas!" käski hän lyhyesti miehiään. "Sitten viekää hänet pois täältä ja antakaa hänen mennä Herran rauhassa! Hän on tehnyt tehtävänsä."
Hänet laskettiin hellävaroen alas, mutta kun hänen jalkansa koskettivat lattiaa, ei hän kyennyt seisomaan. Hänen jalkansa pettivät, ja hän virui — pienenä, kyssäselkäisenä kasana — lattiamatolla. Hän oli mennyt tajuttomaksi.
Armstadtin antamasta merkistä nostivat sotilaat hänet lattialta ja kantoivat hänet välissään ulos.
Gian Maria meni huoneen poikki kirjaillun verhon peittämälle rukousjakkaralle ja polvistui norsunluisen ristiinnaulitun kuvan eteen kiittääkseen Jumalaa erikoisesta armon välähdyksestä, jolla Hän oli suvainnut paljastaa herttualle tämän vihollisen.
Sitten hän veti ihokkaansa povelta kulta- ja merenvahahelmistä kokoonpannun rukousnauhan ja suoritti hurskaasti iltahartautensa.
KYMMENES LUKI
Aasin kiljuntaa
Kun korkea ja mahtava Gian Maria Sforza aamulla kahdennellakolmatta tunnilla ratsasti pääkaupunkiinsa Babbianoon, oli kaupunki rajun kuohunnan vallassa, mikä johtui, kuten hän oikein arvasi, Caesar Borgian lähettilään pahaenteisestä saapumisesta.
Häntä vastassa oli Porta Romanalla sankka ja ynseä väkijoukko, joka pysyi syvän äänettömänä hänen ratsastaessaan kaupunkiin Alvarin ja Santin seuraamana sekä kahdenkymmenen täysissä varuksissa olevan vartiomiehensä ympäröimänä. Tässä äänettömyydessä oli uhkaa, peloittavampaa kuin huudot, ja herttuan kasvot olivat hyvin kalpeat, kun hän sinkautteli voimattoman raivon äkäisiä silmäyksiä sinne tänne. Mutta vielä pahempaa oli tulossa. Heidän ratsastaessaan Borgo dell' Annunziatalle, taajeni väkijoukko, ja hiljaisuuden syrjäyttivät myrskyinen ulvonta ja kiukkuiset kiljaisut. Rahvas kävi uhkaavaksi, ja Armstadtin määräyksestä — herttua oli nyt liiaksi pelon lamauttama käskeäkseen mitään — laskivat sotilaat keihäänsä tanaan aukaistakseen tietä, samalla kun yksi tai kaksi kaupunkilaista, jotka aaltoileva ihmistulva oli työntänyt liian likelle ratsujoukkoa, sortui hevosten jalkoihin.
Ivalliset äänet kyselivät herttualta, oliko hän naimisissa ja missä olivat hänen appensa keihäsmiehet, joiden piti suojella heitä Borgiaa vastaan. Jotkut vaativat selvitystä siitä, mihin viimeksi nostettu, yletön vero oli mennyt ja missä oli se armeija, joka sillä olisi pitänyt värvätä. Tähän vastasivat toiset herttuan puolesta, ladellen parikymmentä kehnoa tarkoitusperää, joihin rahat oli tungettu.