"Täällä on vieras, joka haluaa nähdä sinua, Peppe", ilmoitti vanha herra asettaessaan kynttilänsä vuoteen vieressä olevalle pöydälle. Narri käänsi ison päänsä tulijaa kohti ja tähysti surullisilla silmillään vieraan kasvoja. Kun hän näki ne, levisi hänen piirteilleen kauhuinen ilme.
"Teidän ylhäisyytenne", huusi hän, ponnistautuen istumaan, "jalo, armollinen herra, armahtakaa minua! Olisin voinut kiskoa irti tämän raukkamaisen kieleni. Mutta jos tietäisitte, millaisia tuskia kärsin ja miten he minua kiduttivat saadakseen minut pettämään valani, niin kenties te itsekin säälisitte minua."
"Kyllähän minä säälinkin", vakuutti Francesco lempeästi. "Totisesti, jos olisin aavistanut, millaisia seurauksia siitä valasta sinulle olisi, en olisi sallinut sinun sitä vannoa."
Peppen kasvojen pelokas ilme muuttui epäileväksi.
"Annatteko minulle anteeksi, herra kreivi?" huudahti hän. "Teidän astuessanne sisään pelkäsin teidän tulleen rankaisemaan minua kaikesta siitä pahasta, mitä olen puhumisellani teille ehkä tehnyt. Mutta jos te annatte minulle anteeksi, saan kenties anteeksi taivaaltakin enkä ehkä joudu kadotukseen. Ja se olisi kovin surkeata, sillä mitä, herra kreivi, tekisin helvetissä?"
"Ilkkuisit Gian Marian tuskille", vastasi Francesco, naurahtaen.
"Sentähden melkein kannattaisi palaa", aprikoi Peppe, ojentaen kättänsä, jonka raadeltu turvonnut ranne osoitti, millaista kidutusta hän oli saanut kestää. Sen nähdessään kirposi kreivin huulilta kiukkuisen kauhun huudahdus, ja hän ehätti tiedustamaan, miten narri-poloinen voi.
"Enää ei minun ole niin kovin paha olla", vastasi Peppe, "ja olen pysynyt vuoteessa ainoastaan sen tähden, että herra Valdicampo sitä jyrkästi vaatii. En tosin juuri pysty käyttämään käsiäni, mutta ne ovat paranemaan päin. Huomenna nousen jalkeille ja toivon pääseväni lähtemään Urbinoon, jossa rakas emäntäni varmaankin on huolissaan ja peloissaan poissaoloni tähden, sillä hän on oikein hyväntahtoinen ja helläsydäminen nainen."
Tämän Peppen päätöksen johdosta kreivi tarjoutui saattamaan hänet seuraavana päivänä Urbinoon, koska hän itse matkustaisi sitä kautta. Sen tarjouksen narri hyväksyi empimättä ja iloisen kiitollisesti.