"Juuri niin, viisas herra. Mutta mikä seurue se oli, ja minkä tähden se oli matkalla sillä tavoin, öiseen aikaan?"
"Mistä tiedätte, että se lähti Urbinosta?" tiedusti kapteeni vakavasti.
"Siitä, että tunsin sen etunenässä olevan miehen mylviväksi soturiksi Ercole Fortemaniksi, keskellä ratsasti Romeo Gonzaga ja jälkijoukossa oli veli Domenico, madonnan rippi-isä — kaikki urbinolaisia."
Upseerin kasvot lehahtivat purppuranpunaisiksi hänen kuullessaan sen.
"Oliko seurueessa naisia?" huudahti hän.
"En nähnyt ainoatakaan", vastasi narri, jonka tämä kapteenin äkillinen innostuminen pani varomaan ja aprikoimaan.
"Mutta mukana oli neljä kantotuolia", pisti väliin Francesco, jonka luonne ei ollut yhtä epäluuloinen eikä valpas kuin viisaan narrin.
Liian myöhään Peppe rypisti otsaansa varoittaakseen häntä. Kapteeni kirosi ponnekkaasti.
"Hän se on", huusi hän varmasti. "Ja tämä seurue oli matkalla
Roccaleoneen, niinhän mainitsitte. Mistä sen tiedätte?"
"Kuulimme sen munkilta", vastasi Francesco empimättä.