»Mutta missä on veljeni? Miksi hän ei itse tullut tervehtimään minua?»
Nyt oli nuoren Espinosan vuoro vastata.
»Isäni on pahoillaan, kun hänen täytyi kieltäytyä siitä kunniasta ja ilosta. Mutta valitettavasti hän on hieman pahoinvoipa. — Oh, ei mitään vakavampaa, mutta kuitenkin sen verran, että hänen täytyi jäädä hyttiinsä. Se on vain pientä kuumetta, seuraus mitättömästä haavasta, jonka hän sai siinä taistelussa Barbados-saarella, joka päättyi tämän herran onnelliseen pelastumiseen.»
»Ei, ei veljenpoikani», vastusti Don Miguel teeskennellyn vastenmielisesti. »Minun ei tarvitse tietää niistä asioista mitään. Minulla on kunnia edustaa merillä hänen katolista majesteettiaan, joka elää hyvässä sovussa Englannin kuninkaan kanssa. Olet jo kertonut minulle enemmän kuin minun olisi tarpeellista tietääkään. Koetan unohtaa sen ja pyydän teitäkin tekemään samoin», hän lisäsi kääntyen seuralaisinaan olevien upseerien puoleen. Hän iski hymyilevälle kapteeni Bloodille silmää, mutta lisäsi samassa jotakin, joka sai hymyn niistä äkkiä katoamaan. »Mutta koska Diego ei voi tulla minun luokseni, niin lähden minä hänen luokseen.»
Tuokion kuvastui Don Estebanin kasvoilla kauhea pelko. Sitten puuttui kapteeni Blood puheeseen matalalla äänellä ikään kuin kohdistaen ovelat sanansa yksityisesti Don Miguelille.
»Jos suvaitsette, Don Miguel, niin se on asia, jota ei teidän suinkaan pidä tehdä — asia, jota ei Don Diego ensinkään toivoisi. Hän tahtoi nimenomaan, ettette näkisi häntä, ennen kuin hänen haavansa olisi parantunut. Siinä perimmäinen syy siihen, ettei hän nyt ole täällä. Sillä totuus on se, että hänen haavansa ei ole niin vaarallinen, että se estäisi häntä tulemasta, mutta hän ajatteli sitä tukalaa asemaa, johon hän itse ja te joutuisitte, jos teidän hänen omasta suustaan täytyisi kuulla, mitä on tapahtunut. Kuten teidän ylhäisyytenne mainitsi, vallitsee hänen katolisen majesteettinsa ja Englannin kuninkaan välillä rauha ja teidän veljenne Don Diego…»
Hän vaikeni tuokion.
»Minun ei tarvinne sanoa enempää. Sen, mitä meiltä kuulette, ei tarvitse olla muuta kuin huhua. Teidän ylhäisyytenne kai käsittää?»
Hänen ylhäisyytensä rypisti kulmiaan miettiväisenä. »Minä käsitän… ainakin osaksi», hän sanoi.
Kapteeni Bloodilla oli levoton olo. Epäilikö espanjalainen hänen sanojaan? Mutta olihan hänen pukunsa moitteettomasti espanjalainen ja olihan siinä Don Esteban vahvistamassa hänen sanansa tosiksi. Hän kiiruhti lisäämään vakuutteluaan, ennen kuin amiraali ennätti sanoa sanaakaan.